Osmanien Kreikka

Osa artikkelisarjaa Kreikan historia
Kivikautinen Kreikka Paleoliittinen Kreikka n. –7000 eaa. Neoliittinen Kreikka n. 7000–3200 eaa.
Pronssikautinen Kreikka Kykladinen kulttuuri n. 3200–1050 eaa. Minolainen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Helladinen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Mykeneläinen kulttuuri n. 1700–1050 eaa.
Antiikin Kreikka Kreikan pimeät vuosisadat n. 1050–900 eaa. Geometrinen kausi n. 900–700 eaa. Arkaainen kausi n. 700–480 eaa. Klassinen kausi n. 480–323 eaa. Hellenistinen kausi n. 323–30 eaa. Roomalainen kausi n. 30–330
Keskiajan Kreikka Bysantin valtakunta n. 330–1453 Frankkivallan Kreikka n. 1204–1800 Osmanien Kreikka 1453–1821
Moderni Kreikka Kreikan vapaussota 1821–1829 Kreikan ensimmäinen tasavalta 1828–1832 Kreikan kuningaskunta 1832–1924 1935–1974 Ensimmäisen maailmansodan vuodet 1914–1918 Kreikan toinen tasavalta 1924–1935 Toisen maailmansodan vuodet 1940–1945 Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet 1946–1974 Kreikan kolmas tasavalta 1974–
Aikajana
n k m

Osmanien valtakausi Kreikassa kesti 1400-luvulta 1820-luvulle asti, jolloin Kreikka alkoi sotia itsenäisyytensä puolesta vapaussodassa.

Historia

Turkkilaiset osmanit etenivät Balkanille 1300-luvulla aloittaen Bulgarian ja Serbian valloittamisen. Kreikan valloitus alkoi toden teolla vuoden 1453 Konstantinopolin valtauksen jälkeen. Thessaloniki vallattiin jo 1430, Ateena antautui vuonna 1456. Jotkin saaret, kuten Ródos ja venetsialaisten hallussa ollut Kreeta sinnittelivät 1500- ja 1600-luvuille.

Monia kreikkalaisia pakeni läntiseen Eurooppaan vieden antiikin kreikkalaisia kirjoituksia mukanaan. Kreikkalaisten pakolaisten sanotaan vaikuttaneen Euroopassa kehittyneeseen renessanssiin,^[1] joka perustui suuresti antiikin Kreikan ihailulle. Valloitetussa Kreikassa turkkilaisvalta vakiinnutettiin. Kreikkalaiset nauttivat kuitenkin paikoin laajasta autonomiasta. Osmanien vallan alle päätyminen oli monesta houkuttelevampaa, kun vaihtoehtona oli katolilaisten valta, niin kutsuttu frankkivalta. Katolilaisten katsottiin olevan uhka ortodoksisen uskonnon säilymiselle. ”Mieluummin turkkilaisten turbaani, kuin paavin mitra”, sanoi bysanttilainen Lukas Notaras legendan mukaan.^[2] Konstantinopolin patriarkka ja kreikkalainen papisto olivat laajalti itse vastuussa autonomisten alueiden hallinnassa. Samalla ortodoksinen papisto auttoi myös säilyttämään kreikan kieltä ja kreikkalaista kulttuuria osmanien alaisuudessa. Alueen hallinnassa auttoi myös 1500-luvulla vallinnut Osmanien valtakunnan kulta-aika, jolloin imperiumi oli vakaa ja taloudellisesti vauras.^[3] Uskontopolitiikka oli pääosin suvaitsevaista. Ei-muslimeihin, kuten kristittyihin kohdistettiin tosin korkeampaa verotusta. Veronkeräystä ei tosin välttämättä toteutettu eikä valvottu kovin tehokkaasti. Osa Kreikan kristityistä kääntyi islamiin, jotkut niin sanotut kryptokristityt saattoivat kätkeä todellisen uskontonsa asioidessaan muslimeiden kanssa. Kreikkalaisia myös velvoitettiin luovuttamaan poikalapsiaan koulutettavaksi osmanien erikoisjoukkoihin, janitsaareiksi.

Osmanien valtakunnan eristyneisyys kävi lopulta ilmeiseksi ja se jäi nopeasti jälkeen Länsi-Euroopan nousevista suurvalloista. Tämä aiheutti taantumaa niin imperiumin taloudessa, sotilaallisella puolella kuin valloitettujen alueiden väestömäärässä. Osmanihallitsijat alkoivat kiristää otettaan hallitsemistaan alueista. Velvoitteita ja rasitteita lisättiin. Otteen kiristyminen aiheutti kapinamieltä, johon turkkilaiset puolestaan vastasivat raaoin ottein. Toisaalta osmanit tulivat riippuvaisemmiksi osaavista kreikkalaisista erilaisilla aloilla imperiumin taantuessa. Läntiset eurooppalaiset tukivat kreikkalaisen kansallismielisyyden nousua. Ortodoksista uskontoa tunnustaneiden venäläistenkin kanssa lähestyttiin, jotka yrittivät yllyttää kreikkalaisia kapinoimaan osmanihallitsijoita vastaan. Kreikka saavutti itsenäisyyden Kreikan vapaussodan myötä. Modernin muotonsa Kreikka saavutti kuitenkin vasta tulevalla vuosisadalla. Osia Kreikasta säilyi osmanien vallan alla vielä Kreikan itsenäistymisen jälkeenkin, aina 1900-luvulle asti.^[4][5][6]

Perintö

Osmanien vallan aika on Kreikassa edelleen poliittisesti arka aihe. Suhteet Turkkiin ovat nykyäänkin jännitteiset, johon historia vaikuttaa modernimpien kiistanaiheiden ohella. Osmanien aikaa on käytetty argumenttina esimerkiksi Kreikan velkakriisiä analysoitaessa. Tätä voidaan pitää myös orientalistisena Turkin kohdalla, mutta myös Kreikka on nähty vähemmän eurooppalaisena, Euroopan periferiaan sysättynä.^[7] Osmanien ajan Kreikan tutkiminen on Kreikassa vähäistä esimerkiksi antiikin aikaan verrattuna.^[8] Kreikasta löytyy Osmanien valtakunnan aikaisia moskeijoita, kylpylöitä ja jokunen koulu. Ródoksen saarella on turkkilaisten rakentama Hafiz Ahmed Aghan kirjasto.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta osmanien Kreikka Wikimedia Commonsissa