Orvakat

Pohjanrypykkä (Phlebia centrifuga)

Orvakat eli orvassienet on kääväkkäisiin kuuluva sienten muotoryhmä. Ryhmä on laaja, ja se sisältää useita kehityslinjoja, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen.[1] Orvakoilla on yleensä alustanmyöteinen eli resupinaattinen itiöemä.[2] Itiölava voi olla esimerkiksi tasainen, poimuinen tai nystyinen.[3] Suurin osa orvakoista on lahottajasieniä,[2] jotka kasvavat esimerkiksi maaliläiskän näköisinä laikkuina lahopuulla. Orvakoihin kuuluu myös juurisieniä ja ruohokasvien loisia.[1] Yleensä orvakat ovat ohuita, mutta jotkin lajit kasvattavat selkeästi alustastaan erottuvia, kovia itiöemiä. Orvakoilla voi myös olla lakki.[3]

Monet orvakat ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne voivat olla erikoistuneita lahottajia, jotka keskittyvät esimerkiksi pitkälle lahonneeseen puuhun. Talousmetsissä monet orvakat ovat harvinaisia tai uhanalaisia.[1]

Joitakin orvakoita voidaan käyttää vanhaa metsää ilmentävinä tunnuslajeina.[1] Orvakoiden tunnistus on kuitenkin vaativaa, ja lajimääritykseen tarvitaan yleensä mikroskooppia.[1][2] Orvakat ovatkin jääneet ekologisissa selvityksissä helttasieniä ja kääpiä vähemmälle huomiolle, koska orvakoiden tunnistus on hitaampaa.[2]

Orvakat muistuttavat ekologialtaan kääpiä, mutta orvakat on huomattavasti monilajisempi ryhmä.[2] Vuonna 2009 orvakoita tunnettiin Suomesta yli 400 lajia, kääpiä puolestaan noin 230.[4] Orvakkalajisto tunnetaan kuitenkin kääpälajistoa huonommin.[3] Kääpiin verrattuna orvakat painottuvat enemmän pieniläpimittaiseen puuainekseen, kuten oksiin. Lisäksi orvakat ovat hallitsevassa asemassa lehtipuun lahottajina, kun taas käävillä on vastaava asema havupuiden lahottajina.[2] Käävät voivat olla yksi- tai monivuotisia, mutta orvakat ovat lähes poikkeuksetta yksivuotisia: ne muodostavat uuden itiöemän joka vuosi.[4]

Orvakoita sisältäviä sukuja

Orvakoita on muun muassa seuraavissa suvuissa:[5]

 
  • Acanthobasidium
  • Acanthophysellum
  • Acanthophysium
  • Kiekko-orvakat (Aleurodiscus)
  • Keltahuovakat (Amaurodon)
  • Kuopikat (Amphinema)
  • Valakat (Amyloathelia)
  • Vanukat (Amylocorticium)
  • Kuusinahakat (Amylostereum)
  • Kalvoharsukat (Amyloxenasma)
  • Aphanobasidium
  • Oravuotikat (Asterodon)
  • Tähtivuotikat (Asterostroma)
  • Hämäkät (Athelia)
  • Pitsikät (Athelicium)
  • Kermahämäkät (Athelopsis)
  • Liekotalit (Basidiodendron)
  • Boidinia
  • Kuurakat (Botryobasidium)
  • Vahaharsukat (Brevicellicium)
  • Ryynikät (Bulbillomyces)
  • Vanut (Byssocorticium)
  • Kelmukat (Byssomerulius)
  • Kruunuorvakat (Candelabrochaete)
  • Lämäkät (Ceraceomyces)
  • Ceratellopsis
  • Kerakat (Ceratobasidium)
  • Keritalit (Ceratosebacina)
  • Kaarnakat (Cerinomyces)
  • Chaetodermella
  • Purppuranahakat (Chondrostereum)
  • Käprikät (Clavulicium)
  • Conferticium
  • Jauhokesikät (Coniophora)
  • Koronat (Coronicium)
  • Orvakat (Corticium)
  • Torvikat (Cotylidia)
  • Känsäkät (Cristinia)
  • Peikonnahat (Crustoderma)
  • Crustomyces
  • Pehmikät (Cylindrobasidium)
  • Känsäorvakat (Cystostereum)
  • Pajupunakat (Cytidia)
  • Uumakat (Dacryobolus)
  • Dendrocorticium
  • Laikat (Dendrothele)
  • Ryynirupikat (Dichostereum)
  • Oratalit (Eichleriella)
  • Talviorvakat (Erythricium)
  • Puuntalit (Exidiopsis)
  • Fibriciellum
  • Fibricium
  • Keijukat (Galzinia)
  • Kideorvakat (Globulicium)
  • Talityllikät (Gloeocystidiellum)
  • Sitruunaorvakat (Gloiothele)
  • Granulobasidium
  • Hastodontia
  • Punaseitit (Helicobasidium)
  • Soukkaset (Helicogloea)
  • Saniaislumet (Herpobasidium)
  • Ruskovuotikat (Hydnoporia)
  • Vuotikat (Hymenochaete)
  • Nyhäkät (Hyphoderma)
  • Otaraspikat (Hyphodontia)
  • Hidut (Hyphodontiella)
  • Hypochnella
  • Kalvokesikät (Hypochniciellum)
  • Huovakat (Hypochnicium)
  • Täplähuovakat (Intextomyces)
  • Talvihampikat (Irpicodon)
  • Jaapikat (Jaapia)
  • Kneiffiella
  • Laetisaria
  • Louhennahat (Laurilia)
  • Lawrynomyces
  • Kuorikat (Laxitextum)
  • Hituhämäkät (Leptosporomyces)
  • Ryppykesikät (Leucogyrophana)
  • Sopikat (Lindtneria)
  • Sänkiäiset (Litschauerella)
  • Kätköhidut (Lobulicium)
  • Luellia
  • Marchandiobasidium
  • Marchandiomyces
  • Megalocystidium
  • Melzericium
  • Kalvot (Membranomyces)
  • Ryömikät (Merulicium)
  • Hytyrypykät (Merulius)
  • Luminyhäkät (Metulodontia)
  • Sammalkorvat (Muscinupta)
  • Mycoacia
  • Mycostilla
  • Myhkyt (Myxarium)
  • Harsot (Oliveonia)
  • Kätköorvakat (Paullicorticium)
  • Laho-orvakat (Peniophora)
  • Peniophorella
  • Nukkaorvakat (Phanerochaete)
  • Laikkurypykät (Phlebia)
  • Isoharsukat (Phlebiella)
  • Harmaaorvakat (Phlebiopsis)
  • Jauhenuijat (Phleogena)
  • Kultaorvakat (Piloderma)
  • Poimukat (Plicatura)
  • Vinopoimukat (Plicaturopsis)
  • Kultarypykät (Pseudomerulius)
  • Loistalit (Pseudostypella)
  • Murukat (Pseudotomentella)
  • Karvaorvakat (Punctularia)
  • Vahaorvakat (Radulomyces)
  • Renatobasidium
  • Kertokannat (Repetobasidium)
  • Lahontahrat (Resinicium)
  • Rhizochaete
  • Saccosoma
  • Pikkuorvakat (Scopuloides)
  • Säämikät (Scytinostroma)
  • Tyllikät (Scytinostromella)
  • Lahontalit (Sebacina)
  • Lattiasienet (Serpula)
  • Sertulicium
  • Kurokat (Sistotrema)
  • Sistotremastrum
  • Sistotremella
  • Kerikannat (Sphaerobasidium)
  • Spiculogloea
  • Kielinahakat (Stereopsis)
  • Karvanahakat (Stereum)
  • Stypellopsis
  • Sirokat (Subulicystidium)
  • Pikkukuurakat (Suillosporium)
  • Seitit (Thanatephorus)
  • Silokat (Thelephora)
  • Kahvikat (Tomentella)
  • Mujukat (Tomentellopsis)
  • Puunverhot (Trechinothus)
  • Harsukat (Trechispora)
  • Tretomyces
  • Tubulicium
  • Neulakat (Tubulicrinis)
  • Haprut (Tubulicrinopsis)
  • Liivakat (Tulasnella)
  • Humukat (Tylospora)
  • Rupikat (Vararia)
  • Härmäkät (Veluticeps)
  • Vesiculomyces
  • Oksaorvakat (Vuilleminia)
  • Saniaistupikat (Woldmaria)
  • Hornakat (Xenasma)
  • Lohkonahakat (Xylobolus)
  • Xylodon

Katso myös

  • Nahkasienet

Lähteet

  1. a b c d e Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6.
  2. a b c d e f Miettinen, Otto: Orvakkalajistoselvitys Veräjämäen, Patolan ja Talin alueilla 2011, s. 3–4. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2012. ISSN 1235-9718. ISBN 978-952-272-231-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
  3. a b c Haapalahopuun orvakoita Sieniatlas. Viitattu 16.11.2022.
  4. a b Kiema, Sami & Saarenoksa, Reima: Kivinokan pohjoisen metsäalueen kääpä- ja orvakkainventointi 2006–2007, s. 5. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2009. ISSN 1235-9718. ISBN 978-952-223-362-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.11.2022).
  5. Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 16.12.2022.