Olli Karjalainen

Olli Karjalainen eli O. Karjaliini tai O. Karjalin (1. tammikuuta 1805 Hevossalo, Kerimäki – 11. helmikuuta 1855 Kompero) oli suomalainen kansanrunoilija.

Karjalainen oppi lukemaan aapiskirjasta kotonaan jo kuusivuotiaana, ja neljätoistavuotiaana hänet lähetettiin räätälin oppiin. Karjalainen oli puotiapulaisena Puhoksella ja kierteli sitten ympäri Karjalaa, kunnes hän asettui asumaan räätälinä Liperin kirkonkylään. Viimeksi Karjalainen oli lautatarhan vartijana Siikakosken sahan lastauspaikalla Komperon kylässä. Olli Karjalainen kuoli varakkaana miehenä, ja hänen jättämällään perinnöllä veljenpoika Heikki Karjalainen osti itselleen talon Kerimäen Hevossalon kylästä.

Karjalainen kuvasi omia elämänvaiheitaan Kulkuruno-nimisessä runossaan. Hän lähetti runojaan ja kirjoituksiaan Elias Lönnrotille, ja niitä julkaistiin Lönnrotin Mehiläinen-aikakauslehdessä.^[1]

Olli Karjalaisen runoja

Koulunkäymättömän valitus
Kulkuruno
Koiraruno
Naimajuttu
Pilakirjoitus Amos ja Anna

Lähteet

↑ Jälkimaine. Mehiläinen, 01.03.1840, nro 3, s. 5-6. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.10.2014.

Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
Kustavi Grotenfelt: Kahdeksantoista runoniekkaa. Valikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan, Räikkösen y.m. runoja ja lauluja. SKS:n kirjapaino 1889 (e-tekstinä Projekti Lönnrotin sivulla