Oiva Toikka
| Oiva Toikka | |
|---|---|
 Oiva Toikka vuonna 1958 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Oiva Kalervo Toikka |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1931 Viipurin maalaiskunta |
| Kuollut | 22. huhtikuuta 2019 (87 vuotta)[1] Helsinki |
| Kansalaisuus |  Suomi |
| Ammatti | Lasisuunnittelija |
| Taiteilija | |
| Palkinnot | |
| Kaj Franck -muotoilupalkinto | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Oiva Kalervo Toikka (29. toukokuuta 1931 Viipurin maalaiskunta – 22. huhtikuuta 2019 Helsinki[2]) oli suomalainen muotoilija ja keraamikko, joka tunnettiin ennen kaikkea lasilinnuistaan.[3][1]
Tausta ja koulutus
Oiva Toikan vanhemmat olivat maanviljelijä Juhana Toikka ja emäntä Ida Maria o.s. Savolainen. Toikka valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta keramiikan osastolta vuonna 1956 ja kuvaamataidonopettajaosastolta vuonna 1960.[4]
Keraamikoksi valmistuttuaan hän työskenteli vuosina 1956–1959 Arabia Oy:n muotoilijana ja piti 1958 ensimmäisen yksityisnäyttelynsä, jossa hänen ekspressiiviset ihmis- ja eläinhahmot herättivät huomiota. 1950-luvulla Toikka työskenteli myös tekstiilien parissa ja suunnitteli muun muassa ryijymalleja ja oli Marimekon suunnittelijana.[5]
Toikka toimi vuonna 1959 Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja sen jälkeen kuvaamataidonopettajana Sodankylässä vuosina 1959–1963. Hän toimi myös professorina Tukholmassa Konstfackskolanissa.[4]
Ura
Toikka työskenteli vuodesta 1963 Nuutajärven lasitehtaalla. Lintujen rinnalle syntynyt sarja lasisia linnunmunia sekä aina vuoden tuotannossa oleva, lasinen vuosikuutio.[6] Käyttölasia Toikka suunnitteli muun muassa 1960-luvulla Kastehelmi- ja Flora-astiaston sekä 1970-luvulla Pioni- ja Krouvi-sarjan lasistot.[3] Hän suunnitteli myös kankaita Marimekolle.[7]
Toikka oli innostunut lasimateriaalista sen nopean työskentelyprosessin takia. Taiteessaan hän käytti lähes kaikkia perinteisiä lasintyöstömenetelmiä. Hän arvosti yhteistyötä lasinpuhaltajien ja alan muiden ammattilaisten kanssa. Toikan lasitöiden piirteitä ovat kokeilunhalu, värikkyys, rehevyys ja usein leikkimielinen kepeys. [5]
Toikka kiinnostui 1970-luvulla näyttämöpukujen ja lavastusten suunnittelusta. Suomen Kansallisoopperaan hän suunniteli lavastuksen ja puvut muun muassa oopperoihin Julius Caesar (1981) ja Ryöstö seraljista (1985).[5]
Toikka sai Kaj Franck -palkinnon, Prinssi Eugen -mitalin ja Pro Finlandia -mitalin. Vuonna 2003 hänet valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi.[8]
Toikan puoliso oli lasitaiteilija Inkeri Toikka (1931–2009).[9]
Galleria
-
Kastehelmi-sarjan kermakko ja sokerikko. -
Tropiikin tiira, lasilintu. -
Vuosikuutio 2009
Lähteet
- ↑ a b Hanhinen, Hanna: Legendaarinen lasimuotoilija Oiva Toikka on kuollut 22.4.2019. Yle. Viitattu 22.4.2019.
- ↑ Pöppönen, Hannu: Rajojen rikkoja. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 24.4.2019, s. B 1–2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Oiva Toikka: Lasi ja design. Helsinki: WSOY, 2007.
- ↑ a b Taskinen, Rita (toim.): Suomalainen design : kuka kukin on : Design in Finland : who's who in Finnish design. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3.
- ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9865–9866, art. Toikka, Oiva. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.
- ↑ Toikan linnut. Helsinki: WSOY, 2008.
- ↑ https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8bdd7495-19cc-4e4f-945d-540270882d4c
- ↑ Tunnustukset, palkitut, kunniajäsenet Taideteollinen korkeakoulu. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.10.2010.
- ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000002627201.html
Kirjallisuutta
- Aav, Marianne & Vakkari, Susanna: Oiva Toikka. 50 vuotta oivalluksia. Helsinki: Designmuseo, 2010. ISBN 978-952-9878-69-7.
- Koivisto, Kaisa: ”Toikka, Oiva (1931–2019)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 842. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Oiva Toikka Iittalan sivuilla
- Glassbirds by Oiva Toikka
- Oiva Toikan suunnittelemia lasiesineitä. Designlasi.com.
- Toikka, Oiva hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
