Oikeistovoimien liitto

Oikeistovoimien liitto (ven. Сою́з пра́вых сил, СПС, Sojuz pravyh sil, SPS) oli venäläinen liberaalipuolue. Se liitetään 1990-luvun "nuorten uudistajien" kuten Anatoli Tšubais, Boris Nemtsov ja Jegor Gaidar perintöön. Länsimediassa puoluetta pidettiin ainoana länsityylistä kapitalismia kannattavana puolueena. Se on konservatiivisten ja kristillisdemokraattisten puolueiden International Democrat Unionin jäsen. Ohjelmassaan puolue korosti liberaaleja tavoitteita ja arvoja.

Oikeistovoimien liitto perustettiin 24. elokuuta 1999 vaalilistana. Puolue kampanjoi sloganilla "Putin presidentiksi, Kirijenko pääministeriksi!"[1] Sen kolme ensisijaista ehdokasta olivat Sergei Kirijenko, Boris Nemtsov ja Irina Hakamada. SPS sai 8,52 % äänistä ja 24 edustajaa duumaan. Kirijenko nimitettiin parlamenttiryhmän johtoon. Hänet nimitettiin toukokuussa 2000 presidentin edustajaksi Volgan piirikuntaan ja Nemtsov nousi johtoon.

Toukokuun 26. 2001 SPS rekisteröitiin puolueeksi. Nemtsov, Hakamada, Jegor Gaidar ja Anatoli Tšubais muodostivat puoluejohdon. Vuoden 2003 vaaleissa SPS sai 3,97 % äänistä eikä ylittänyt 5 % äänikynnystä. Kolme sen ehdokasta valittiin yhden edustajan piireistä. Koko johto erosi tappion vuoksi. Hakamada oli puolueen ehdokkaana 2004 presidentinvaaleissa ja sai 3,84 % äänistä. Hän jätti puolueen pian vaalien jälkeen. 28. toukokuuta 2005 Nikita Belyh nimitettiin puolueen johtajaksi.

Nikita Belyhin ja Jabloko-puolueen Grigori Javlinskin sopimuksen nojalla puolueet muodostivat yhteislistan Jabloko-Yhdistyneet demokraatit Moskovan duuman vaaleihin joulukuussa 2005, joka sai 11 % äänistä ja oli yksi kolmesta listasta, joka pääsi kaupunginduumaan. Puolue on pärjännyt myös Permin aluepiiriissa, jossa Belyh valittiin kotiseutunsa alueduumaan joulukuussa 2006.

Vuoden 2007 vaaleissa puolue sai 0,96 % äänistä, eikä edustajia duumaan. Vaalikampanjan jälkeen puolueen kerrottiin olevan konkurssin partaalla ja Belyh erosi sen johdosta syyskuussa 2008, kun alettiin puhua puolueen yhdistämisestä kahden pienen Kremliä tukevan liberaalipuolueen kanssa.

1. lokakuuta 2008 puolue äänesti hajottamisestaan muodostaakseen Kansalaisvoiman (Гражданская сила) ja Venäjän demokraattisen puolueen kanssa uuden Pravoje delo -puolueen.[2]

Lähteet

  • http://web.archive.org/web/20070211043808/http://www.mosnews.com/mn-files/sps.shtml

Viitteet

  1. Sudden rise of the Unity party 20.12.1999. BBC. Viitattu 1.10.2008.
  2. http://www.kommersant.ru/doc.aspx?DocsID=1034766

Aiheesta muualla

  • http://www.sps.ru/
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
  • n
  • k
  • m
Konservatiivinen internationaali (IDU)
Aasia ja Tyynimeri
  • Australia Liberaalipuolue
  • Azerbaidžan Kansallinen Itsenäisyyspuolue
  • Etelä-Korea Yhdistynyt tulevaisuuspuolue
  • Intia Kansanpuolue
  • Israel Likud
  • Libanon Kataeb
  • Mongolia Demokraattinen puolue
  • Sri Lanka Yhdistynyt kansallinen puolue
  • Taiwan Kuomintang
  • Uusi-Seelanti Kansallispuolue
Afrikka
  • Ghana Uusi isänmaallinen puolue
  • Kenia Demokraattinen puolue
  • Malediivit Demokraattinen puolue
  • Marokko Itsenäisyyspuolue
  • Tansania Chadema
  • Uganda Demokraattisen muutoksen foorumi
Eurooppa
Pohjois-Amerikka
  • Dominikaaninen tasavalta Kansallinen edistysvoima
  • Ecuador Kristillissosiaalinen puolue
  • El Salvador Arena
  • Guatemala Unionistipuolue
  • Grenada Uusi kansallinen puolue
  • Honduras Kansallispuolue
  • Kanada Konservatiivipuolue
  • Panama Demokraattinen muutos
  • Saint Lucia Yhdistynyt työläisten puolue
  • Saint Vincent ja Grenadiinit Uusi demokraattinen puolue
  • Yhdysvallat Republikaaninen puolue
Etelä-Amerikka
  • Argentiina Tasavaltalainen ehdotus
  • Bolivia Sosiaalidemokraattinen liike
  • Brasilia Demokraatit
  • Chile Itsenäinen demokraattinen liitto, Kansallinen uudistus
  • Kolumbia Konservatiivipuolue
  • Nicaragua Konservatiivipuolue
  • Paraguay Yhdistynyt kansallinen tasavaltalaispuolue
  • Peru Kristillinen kansanpuolue
  • Venezuela Venezuela-projekti
Kansainväliset