Nominatiivi

Nominatiivi eli nimentö on nominatiivi-akkusatiivi-kielten nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto. Yksinkertaistaen nominatiivi on substantiivin, pronominin, adjektiivin tai numeraalin taivuttamaton muoto.

Nominatiivi vastaa yleensä seuraaviin kysymyksiin:

• kuka?
• mikä?
• ketkä?
• mitkä?
• millainen?
• millaiset?

Nominatiivi on sanan semanttisesti neutraalein muoto ja usein morfologisestikin vähiten merkitty. Esimerkiksi suomen kielessä yksikön nominatiivilla ei ole lainkaan sijapäätettä (talo-ø). Monikon nominatiivin pääte on -t (talo-t), joka on alkuperältään monikon tunnus. Tosin poikkeuksiakin on: islannin kielen maskuliinisukuisen substantiivin "hevonen" yksikön epämääräinen nominatiivimuoto on "hest-ur" (normaalissa kirjoituksessa väliviivaa ei merkitä), kun taas saman sanan yksikön epämääräinen akkusatiivimuoto kuuluu pelkästään "hest".

Nominatiivia käytetään ennen kaikkea predikatiivin (Lapsi on vilkas) sekä intransitiivi- ja transitiiviverbien subjektin (Mies juoksee, Mies syö omenaa) sijana. Lisäksi nominatiivi esiintyy taipumattoman appositioattribuutin sijana (Tohtori Mäkelä ilmoitti asiasta tarkastaja Niemiselle) ja puhuttelun sijana (Älä, hyvä ystävä, ole noin hupsu!).

Absoluuttinen nominatiivi

Niin kutsutussa status-lauseenvastikkeessa esiintyy absoluuttinen nominatiivi eli irrallinen nominatiivi, joka tunnetaan myös latinankielisellä nimellään nominativus absolutus (Siinä hän istui pää täynnä ajatuksia).

Aiheesta muualla

• Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, nominatiivi ja partitiivi (Arkistoitu – Internet Archive)