Niilo Lauttamus

Niilo Johannes Lauttamus (16. toukokuuta 1924 Sakkola – 8. toukokuuta 1977 Jyväskylä)[1] oli suomalainen sotakirjailija ja armeijan kanta-aliupseeri[2].

Niilo Lauttamuksen vanhemmat olivat ilmavoimien esikuntamestari Juho Einari Lauttamus ja Elvi Paakeli. Hänen puolisonsa 1945–1952 (er.) oli Laura Musakka ja Meeri Rämänen vuodesta 1952.[3]

Lauttamus kuvaa useassa teoksessaan suomalaisia SS-miehiä. Lauttamus itse osallistui toiseen maailmansotaan vapaaehtoisessa suomalaisessa SS-pataljoonassa kahden vuoden ajan ja sen jälkeen Suomessa jatkosotaan ja Lapin sotaan.[2]

Lauttamus julkaisi kaikkiaan 21 teosta, joissa aiheena oli lähinnä toinen maailmansota Suomessa, Venäjällä ja Saksassa.[2]

Tuotanto

  • Vieraan kypärän alla (1957)
  • Hiljaiset sotilaat (1959)
  • Kannaksen lapsia (1960)
  • Kujanjuoksu (1960)
  • Kuolema junailee (1961)
  • Sotapoliisit (1961)
  • Korpipartio (1962)
  • Saappaat edellä (1963)
  • Ilman kokardia (1964)
  • Rautasaappaat (1965)
  • Rähinäremmi (1966)
  • Me veteraanit (1967)
  • Haavoittuneet leijonat (1968)
  • Poliisimiehet (1969)
  • Viikinkidivisioona (1970)
  • Kuolemanleirin kautta (1971)
  • Rangaistuskomppania (1972)
  • Anatoli Kurkisen sota (1973)
  • Raatteen tien paholaiset (1974)
  • Hävittäjä-ässä (1975)
  • Panssarikiila (1976)
  • Verikivi (1977)

Lähteet

  1. ↑ Katriina Kajannes: Lauttamus, Niilo Kirjasampo. Viitattu 9.3.2013.
  2. ↑ a b c Petri Liukkonen, Niilo Lauttamus, Books and Writers
  3. ↑ Suomen kirjailijat 1945–1980. SKS, 1985.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Suomi (KANTO)
  • Yhdysvallat
  • Alankomaat
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.