Nasaali

Nasaali eli nenä-äänne on äänne, jota lausuttaessa suussa on sulkeuma ja ilmavirta kulkee nenän kautta.[1][2]

Suomen kielen nasaalit

Suomen kielessä on kolme nasaalia: bilabiaalinen [m], alveolaarinen [n] ja (palato)velaarinen [ŋ]. Äänteessä [m] sulkeuma on huulissa, äänteessä [n] hammasvallissa ja äänteessä [ŋ] suulaen takaosassa. Lainasanoissa esiintyy myös f:n edellä labiodentaalinen [ɱ] (esimerkiksi kamferi) ja koartikulatorinen [n] (esimerkiksi konferenssi).

Lähteet

  • Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4. Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3.
  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet

  1. a b Suomi, s. 94–97.
  2. a b Wiik, s. 84–85.
Konsonantit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa
Artikulaatiopaikka → Labiaali Koronaali Dorsaali Laryngaali
Artikulaatiotapa ↓ Bilabiaali Labiodentaali Dentaali Alveolaari Postalveolaari Retrofleksi Palataali Velaari Uvulaari Faryngaali Epiglottaali Glottaali
Nasaali    m    ɱ    n    ɳ    ɲ    ŋ    ɴ  
Klusiili p b t d ʈ ɖ c ɟ k ɡ q ɢ   ʡ ʔ  
Frikatiivi ɸ β f v θ ð s z ʃ ʒ ʂ ʐ ç ʝ x ɣ χ ʁ ħ ʕ ʜ ʢ h ɦ
Approksimantti    β̞    ʋ    ɹ    ɻ    j    ɰ      
Tremulantti    ʙ    r    ɽ͡r    ʀ    я  
Yksitäryinen tremulantti    ⱱ̟        ɾ    ɽ      ɢ̆      ʡ̯  
Lateraalinen frikatiivi ɬ ɮ ɭ˔̊    ʎ̥˔    ʟ̝̊       
Lateraalinen appr.    l    ɭ    ʎ    ʟ  
Lateraalinen nap.äänne      ɺ    ɺ̠    ʎ̯      
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.