NEP

Tämä artikkeli käsittelee talouspolitiikkaa. NEP on myös Nepalin maatunnus urheilukilpailuissa.
Neuvostoseteli vuodelta 1922.

NEP (ven. Новая экономическая политика, Novaja ekonomitšeskaja politika, ’uusi talouspolitiikka’[1]) oli Neuvostoliitossa vuosina 1921–1928 harjoitettua talouspolitiikkaa,[1] jolla oli tarkoitus saada maan talous kuntoon surkean sotakommunismin ajan jälkeen ja saada pysähtyneisyyden tilalle tehokkuutta, teollistumista, teknistä kehitystä, koulutusta ja uusi neuvostoihminen. Kirjallisuudessa alettiin yksilöiden sijasta korostaa massoja.[2] Politiikka aloitettiin Vladimir Leninin toimiessa valtionpäämiehenä,[1] ja se oli rajoitettua sekataloutta.lähde? Josif Stalin otti 1928 käyttöön puhdasoppisen suunnitelmatalouden.[3]

Poliittinen ilmasto oli NEP-kaudella tiukka. Neuvostoliiton kommunistinen puolue edellytti ajattelun pysyvän aatteen raameissa, ja arvosteleva oppositio oli kielletty.[1] Sensuuria tiukennettiin.[4] Bolševismia vastustaneiden pidätykset ja teloitukset jatkuivat, vaikka toisaalta porvaristo saattoi esittää epäilyksiään melko vapaasti. Oletettiin, että suunta on demokratiaa kohti.[5]

NEP-kauden kapitalistinen suunta merkitsi tiukan linjan kommunistien mielestä ideologisesti askelta taakse päin.[6]

NEP koski maanviljelyä ja ennen kaikkea kulutustavaratuotantoa.[7] Tuotanto ja kauppa siirtyivät niin sanottujen NEP-miesten käsiin, jotka olivat nopeasti ja hämärästi vaurastuneita yksityisyrittäjiä, joilla usein oli jo vanhastaan yrittäjätaustaa. Suurissa kaupungeissa jokapäiväisten tuotteiden kauppa oli heidän käsissään. Mutta joukossa oli myös sisällissodan aikaisia mustan pörssin kauppiaita ja keinottelijoita. Kirjailija Mihail Bulgakov esittelee ihmistyyppiä kertomuksessaan ”Tšitšikovin seikkailut” (1922).[8][9] Valtio kontrolloi edelleen pankkilaitosta, raskasta teollisuutta, liikennelaitosta ja ulkomaankauppaa.[7] NEP:n aikana talonpojat saivat myydä osan sadosta vapailla markkinoilla, kunhan loput kaupattiin valtion kautta. Lenin oli katsonut, että tällaisella talousmallilla saataisiin maahan ulkomaisia sijoittajia, jotka vuorostaan parantaisivat talouskasvua. Se kuitenkin kohtasi vastarintaa politbyroossa, ja vastustajia olivat erityisesti Nikolai Buharin, Lev Trotski ja Stalin. Stalin lakkautti NEP:n ja aloitti siirtymisen viisivuotissuunnitelmiin.lähde?

Lähteet

  • Passinen, Anu: Älymystön ”äänitorven” ihmettelevää ivailua: Mihail Bulgakov neuvostoyhteiskunnan tulkitsijana 1917–1940 (pro gradu) 2005. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 19.11.2019.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Passinen, s. 4.
  2. ↑ Passinen, s. 38.
  3. ↑ Passinen, s. 71.
  4. ↑ Passinen, s. 39.
  5. ↑ Passinen, s. 33 & 36.
  6. ↑ Passinen, s. 52.
  7. ↑ a b Christensen, Christian A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 136. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7.
  8. ↑ Passinen, s. 62, 63 & 64.
  9. ↑ ”Tšitšikovin seikkailut”, novelli teoksessa Neuvostoproosaa 1, suom. Esa Adrian, s. 118–134. WSOY, 1969.

Aiheesta muualla

  • Encyclopaedia Britannica: New Economic Policy (englanniksi)
Neuvostoliiton vaakuna
Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton talous

sotakommunismi 1918–1921 | NEP 1921–1927 | ensimmäinen viisivuotissuunnitelma 1928–1932 | toinen viisivuotissuunnitelma 1933–1937 | kolmas viisivuotissuunnitelma 1938–1943 | neljäs viisivuotissuunnitelma 1946–1950 | viides viisivuotissuunnitelma 1951–1955 | kuudes viisivuotissuunnitelma 1956–1960 | seitsenvuotisvuotissuunnitelma 1959–1965 | kahdeksas viisivuotissuunnitelma 1966–1970 | yhdeksäs viisivuotissuunnitelma 1971–1975 | kymmenes viisivuotissuunnitelma 1976–1980 | yhdestoista viisivuotissuunnitelma 1981–1985 | kahdestoista viisivuotissuunnitelma 1986–1990