Muuttohaukka

Muuttohaukka
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Suomessa:
Vaarantunut [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Jalohaukkalinnut Falconiformes
Heimo:	Jalohaukat Falconidae
Suku:	Jalohaukat Falco
Laji:	peregrinus
Kaksiosainen nimi
Falco peregrinus Tunstall, 1771
Katso myös
Muuttohaukka Wikispeciesissä   Muuttohaukka Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Muuttohaukka eli jalohaukka (Falco peregrinus) on keskikokoinen päiväpetolintu. Se on maailman nopein eläin ja voi pystysuorassa syöksyssä kiitää jopa lähes 400 km/h.^[3] Laji kärsi vakavasti DDT:stä ja muista ympäristömyrkyistä, mutta Suomen kanta on nyt elpymään päin. Muuttohaukka kuuluu laajimmalle levinneisiin petolintuihin. Lajin kuvaili ja nimesi Marmaduke Tunstall vuonna 1771.

Koko ja ulkonäkö

Vanhan muuttohaukan väritys on yläpuolelta tumman siniharmaa, vatsapuoli on valkea ja siinä on tiheää poikittaisjuovitusta; koiraan vatsan poikkijuovitus on naaraan juovitusta tiheämpää. Päässä on musta huppu, posket ovat valkeat ja nokantyvi on keltainen. Jalat ovat keltaiset.

Nuorella linnulla yläpuoli on tummanruskea, alapuoli vaalea, hieman beigensävyinen. Nuorella linnulla vatsassa on pitkittäisjuovitusta, toisin kuin vanhalla.

Muuttohaukat voivat olla 51 cm pitkiä. Naaraat ovat koiraita jopa 30 % kookkaampia. Siipien kärkiväli on 80–119 cm. Paino on koiraalla 550–700 grammaa ja naaraalla 900–1 200 grammaa.

Pitkäikäisin suomalainen rengastettu muuttohaukka on ollut 21 vuotta 6 kuukautta 18 päivää vanha.^[4] Ruotsissa ikäennätys on 17 vuotta ja 4 kuukautta.^[5]

Levinneisyys

Muuttohaukkoja on kaikilla mantereilla lukuun ottamatta Etelämannerta.^[6] Suomessa laji pesii Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, muutamia reviirejä on myös Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Kanta on hiljalleen elpynyt 275–320 pariin.^[7] Laji on kuitenkin luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.^[6] Euroopassa pesii 5 600–6 100 paria, joista Britteinsaarilla noin 1 500. Nimensä mukaisesti haukat muuttavat, etenkin pohjoisesta etelään, mutta muutenkin ravintorikkaammille alueille pois karuilta pesimäalueilta talvehtimaan. Suomalaiset muuttohaukat talvehtivat Lounais-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Keväällä ne saapuvat huhtikuussa, syksyllä lähtevät syys-lokakuussa. Lajia on palautettu paikoitellen Pohjois-Amerikkaan^[8].

Elinympäristö

Muuttohaukat asuvat lähinnä vuoristoisilla alueilla ja isoilla märillä suoalueilla; Suomen kanta pesii pääosin aapasoilla. Muuttohaukkoja kasvatetaan myös vankeudessa metsästyshaukoiksi.

Lisääntyminen

Muuttohaukka pesii mieluiten jyrkillä kallioseinämillä, jonka läheisyydessä on avaria ja hyviä metsästysmaita. Nykyään se on levinnyt etelämmäs, paikkoihin joissa ei ole kalliopahtoja. Soilla pesivät muuttohaukat pesivät mättäällä, tasaisessa maassa. Vaalean punertavia tai ruskehtavia munia on kahdesta neljään kappaletta. Naaras hautoo 29–30 päivää, ja koiras hankkii sille ja poikasille ruoan. Poikaset oppivat lentämään 5–6 viikon ikäisinä.

Ravinto

Muuttohaukka syö lintuja ja piennisäkkäitä.Tärkeää ravintoa ovat erityisesti kahlaajat ja vesilinnut, jotka muuttohaukka pyydystää suoraan syöksystä. Myös mustarastaat ja kyyhkyt ovat sen ruokalistalla. Se syö harvoin hyönteisiä ja haaskoja^[8].

Suojelu

Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Muuttohaukan ohjeellinen arvo on 4037 €.

Uskomuksia

Muinaisessa Egyptissä muuttohaukka oli palvonnan kohde. Sitä pidettiin auringonjumala Horuksen lapsen ruumiillistumana. Muumioidun vainajan sisäelimiä sisältävän ruukun päälle asetettiin usein muuttohaukan kuva. Toisinaan vainajien kesy haukka jopa muumioitiin yhdessä omistajansa kanssa.

Muuttohaukka populaarikulttuurissa

Popmuusikko Riki Sorsa on levyttänyt ruotsalaisen Pugh Rogefeldtin Aftonfalken-kappaleeseen perustuvan Muuttohaukka-nimisen kappaleen vuonna 1983.^[9] Alkuperäiskappaleen nimi aftonfalken merkitsee kuitenkin punajalkahaukkaa.

Muuttohaukan japaninkielinen nimi, hayabusa, on antanut nimen sekä japanilaiselle hävittäjälentokoneelle, Nakajima Ki-43 Hayabusalle, että eräälle maailman nopeimmista sarjavalmisteisista moottoripyöristä, Suzuki Hayabusalle.

Kuvagalleria

• 
  Nuori muuttohaukka.
• 
  Nuori muuttohaukka.
• 
  Vanha muuttohaukka elinympäristössään.
• 
  Muuttohaukka lennossa.
• 
  Muuttohaukka syömässä saalistamaansa lintua.
• 
  Aikuinen ja poikanen pesällä.
• 
  Muuttohaukan munia.

Lähteet

• Muuttohaukan kanta vahvistuu ja elinalue laajenee (vain arkistossa) 27.8.2012. Metsähallitus. Arkistoitu 10.5.2015. Viitattu 13.11.2022.

Aiheesta muualla

Kirjat ja lehdet

• Baker, J. A.: Muuttohaukka. WSOY 1971.
• Lindberg, Peter & Odsjö, Tjelvar & Wikman, Marcus: Mercury in feathers of the Peregrine Falcon Falco peregrinus in Finland (PDF) 1983. Ornis Fennica 60:28-30.
• Luhta, Jorma: Muuttohaukka : taivaanjumala. Maahenki, 2007. ISBN 978-952-5652-10-9.
• Murtomäki, Eero: Haukkaneva. Gummerus, 1975. ISBN 951-20-1173-5.
• Suominen, Teuvo: Lintujemme katoava aateli. WSOY 1967.
• Wikman, Marcus: Suomen muuttohaukkakannan muutoksista 1970-82 (s. 31-34) – 1983. Lintumies 1 (1983).
• Wikman, Marcus: Allikosta ojaan: Suomen muuttohaukat 1980-luvulla (PDF, s. 54–58) 1990. Lintumies 25 (1990).

Kuvat ja videot

• Falco peregrinus Birdlife Suomi – Lintukuva.fi.
• Peregrine Falcon - Bird Slayer and Dive master! The Fastest Animal on the Planet: 21.8.2021; Youtube - Wildopedia; 8min 6s.
• Peregrine Falcon Hunts Starlings in Rome (Falcon ja "maailman paras muodostelmalentojoukkue"): 11.1.2012; Youtube - BBC; 3min 1s.

Perustietoa

• Falco peregrinus (Lajin luokittaminen eli taksonomia) Integrated Taxonomic Information System. (englanniksi)
• Muuttohaukka (Lajikuvaus, ääninäyte ja eläinmaailman nopeusennätyksiä) 2021. LuontoPortti.
• Peregrine Falcon © 2022. BirdLife International.