Mittarilento

Mittarilento (engl. instrument flight rules flight eli IFR(-lento)) on lentoliikennettä laitteiden avulla, ilman lentäjän ikkunasta tekemiä suoria omakohtaisia näköhavaintoja. Mittarilentoa tarvitaan erityisesti silloin, kun pilvet, sumu tai sade estävät näön varassa tehtävät lennot.^[1]

Suurin osa aikataulunmukaisesta lentoliikenteestä on mittarilentosääntöjen mukaista lentoa, ja näkölentoa harjoitetaan lähinnä pienilmailussa. Näkölento oli kuitenkin yleistä myös kaupallisessa liikenteessä 1960-luvulle saakka. Mittarilentosäännöt ovat lentoliikennesääntöjä, jotka perustuvat suunnistamiseen ensisijaisesti koneen laitteiden varassa. On siis virheellistä sanoa, että mittarilentoa tarvittaisiin vain huonossa säässä tai pimeässä.