MiniDisc

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
MiniDisc
Sony NetMD Walkman MZ-N510.
Sony NetMD Walkman MZ-N510.
Tyyppi magneto-optinen
Enkoodaus ATRAC
Infobox OK

MiniDisc (MD) on magneto-optinen levyke ja formaatti, jota käytetään äänen tallennusvälineenä MiniDisc-soittimissa. CD-äänilevyjen häviöttömästä PCM-koodauksesta poiketen ääni tallennetaan MD-formaatissa käyttäen häviöllistä ATRAC-koodekkia, joka poistaa äänestä elementtejä, joita kuuloaisti ei ole herkkä erottamaan. Häviöllisen pakkaamisen avulla musiikin tallennusaika vain 140 megatavun tallennuskapasiteetin omaavalle levylle on saatu vastaamaan moninkertaisesti suuremman tallennuskapasiteetin omaavaa CD-levyä.[1] MD:n kehittivät Sony ja TDK, ja ensimmäiset soittimet julkistettiin vuonna 1992.

MiniDisc-soitinten valmistus on lopetettu edullisempien ja käyttäjäystävällisempien MP3-soittimien yleistymisen takia, ja Sony toimitti viimeisen MiniDisc-soittimensa syyskuussa 2011.[2]

Ensimmäinen MiniDisc-formaatissa julkaistu albumi on Mariah Careyn Emotions. Ensimmäinen MiniDiscinä julkaistu suomalainen albumi on Neon 2 -yhtyeen Rivien välistä.[3]

Yleistä

MiniDisc-laitteita on neljää eri päätyyppiä. Kannettavia MD-soittimia on niiden pienen koon takia helppo kuunnella ja pitää mukana esim. kävellessä, juostessa, pyöräillessä jne. Kalliimmissa kannettavissa MD-soittimissa on MD-levyjen pelkän toiston lisäksi myös tallennusominaisuus. Autosoittimena MD-laite vastaa lähes täysin normaalia auton CD-soitinta. Kotikäyttöön on valmistettu sekä yhdistelmälaitteistoja (joissa on useimmiten sekä MD- että CD-soitin, radio, vahvistin ja kaiuttimet) että erillisiä HiFi-vahvistimeen liitettäviä MD-soittimia.

MD-Data-levyä voidaan käyttää myös moniraitaäänitykseen. Kahdeksaa yhtäaikaista raitaa tallentavia laitteita on valmistanut ainakin Yamaha.[4]

Uusimmissa NetMD-soittimissa soittimeen voidaan siirtää musiikkia tietokoneelta. Musiikkia ei kuitenkaan voi siirtää takaisin tietokoneelle soittimessa olevan eston takia. Musiikki siirretään käyttäen SonicStage-ohjelmistoa ja Sonyn omaa tiedonsiirtoprotokollaa. Protokolla on jo lähes kokonaan saatu dokumentoitua, mutta tiedostojen siirtäminen NetMD-laitteeseen esimerkiksi libnetmd-kirjastoa käyttäen ei vielä onnistu.

Hi-MD

Perusmallisesta MiniDisc-formaatista on kehitetty myös uudempi Hi-MD-versio. Formaatin suurin levytallennuskapasiteetti on yksi gigatavu Hi-MD-levyjä käyttämällä. Hi-MD-soittimilla käyttäjä voi tallentaa äänimateriaalia ATRAC-pakkauksen lisäksi lineaarisena PCM-koodauksella ja siirtää sitä tietokoneelle jatkokäsittelyä varten. Sen lisäksi Hi-MD-soittimilla voidaan Hi-MD- ja MiniDisc-levyjä käyttää USB-liitännän avulla tiedostojen massamuistina samaan tapaan kuin muistikortteja.

Katso myös

  • CD-levy
  • DVD
  • Hi-MD
  • MP3

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ King, Christopher: What is a MiniDisc and how does it differ from a CD? HowStuffWorks. Viitattu 13.02.2018.
  2. ↑ Faulkner, Joey: MiniDisc, the forgotten format The Guardian. 24.9.2012. Viitattu 13.02.2018.
  3. ↑ Ippi Arjanne: Minidiscin piti olla kappale säihkyvintä tulevaisuutta, mutta se ei kiinnostanut ketään – kunnes 2020-luvulla se on retroilijoiden uusin rakkaus yle.fi. 24.10.2020. Viitattu 29.8.2021.
  4. ↑ Yamaha MD8 Multitrack MD Recorder Owner’s Manual Yamaha. Viitattu 13.02.2018.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiniDisc Wikimedia Commonsissa
  • Minidisc Frequently Asked Questions (englanniksi)
  • libnetmd. (englanniksi)
  • NetMD-protokollan dokumentaatio. (englanniksi)