Michael Phelps

Michael Phelps
Michael Phelps vuonna 2016
Henkilötiedot
Syntynyt	30. kesäkuuta 1985 (ikä 38) Baltimore, Maryland
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Uran tiedot
Lempinimi	The Baltimore Bullet^[1]
Laji	uinti
Valmentaja	Bob Bowman
Saavutukset
Voitot	23 olympiakultaa 26 pitkän radan MM-kultaa
Ennätykset	39 maailmanennätystä
Aiheesta muualla
www.michaelphelps.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa: Yhdysvallat
Miesten uinti
Olympialaiset
Kultaa	Ateena 2004	400 m sekauinti
Kultaa	Ateena 2004	200 m perhosuinti
Kultaa	Ateena 2004	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Ateena 2004	200 m sekauinti
Kultaa	Ateena 2004	100 m perhosuinti
Kultaa	Ateena 2004	4 × 100 m sekauintiviesti
Kultaa	Peking 2008	400 m sekauinti
Kultaa	Peking 2008	4 × 100 m vapaauintiviesti
Kultaa	Peking 2008	200 m vapaauinti
Kultaa	Peking 2008	200 m perhosuinti
Kultaa	Peking 2008	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Peking 2008	200 m sekauinti
Kultaa	Peking 2008	100 m perhosuinti
Kultaa	Peking 2008	4 × 100 m sekauintiviesti
Kultaa	Lontoo 2012	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Lontoo 2012	200 m sekauinti
Kultaa	Lontoo 2012	100 m perhosuinti
Kultaa	Lontoo 2012	4 × 100 m sekauintiviesti
Kultaa	Rio de Janeiro 2016	4 × 100 m vapaauintiviesti
Kultaa	Rio de Janeiro 2016	200 m perhosuinti
Kultaa	Rio de Janeiro 2016	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Rio de Janeiro 2016	200 m sekauinti
Kultaa	Rio de Janeiro 2016	4 x 100 m sekauintiviesti
Hopeaa	Lontoo 2012	4 × 100 m vapaauintiviesti
Hopeaa	Lontoo 2012	200 m perhosuinti
Hopeaa	Rio de Janeiro 2016	100 m perhosuinti
Pronssia	Ateena 2004	4 × 100 m vapaauintiviesti
Pronssia	Ateena 2004	200 m vapaauinti
MM-kilpailut (pitkä rata)
Kultaa	Fukuoka 2001	200 m perhosuinti
Kultaa	Barcelona 2003	200 m perhosuinti
Kultaa	Barcelona 2003	200 m sekauinti
Kultaa	Barcelona 2003	400 m sekauinti
Kultaa	Barcelona 2003	4 × 100 sekauintiviesti
Kultaa	Montréal 2005	200 m perhosuinti
Kultaa	Montréal 2005	4 × 100 m vapaauintiviesti
Kultaa	Montréal 2005	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Montréal 2005	200 m sekauinti
Kultaa	Montréal 2005	4 × 100 m sekauintiviesti
Kultaa	Melbourne 2007	4 × 100 m vapaauintiviesti
Kultaa	Melbourne 2007	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Melbourne 2007	200 m vapaauinti
Kultaa	Melbourne 2007	200 m perhosuinti
Kultaa	Melbourne 2007	200 m sekauinti
Kultaa	Melbourne 2007	100 m perhosuinti
Kultaa	Melbourne 2007	400 m sekauinti
Kultaa	Rooma 2009	100 m perhosuinti
Kultaa	Rooma 2009	200 m perhosuinti
Kultaa	Rooma 2009	4 × 100 m vapaauintiviesti
Kultaa	Rooma 2009	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Rooma 2009	4 × 100 m sekauintiviesti
Kultaa	Shanghai 2011	100 m perhosuinti
Kultaa	Shanghai 2011	200 m perhosuinti
Kultaa	Shanghai 2011	4 × 200 m vapaauintiviesti
Kultaa	Shanghai 2011	4 × 100 m sekauintiviesti
Hopeaa	Barcelona 2003	100 m perhosuinti
Hopeaa	Barcelona 2003	4 × 200 m vapaauintiviesti
Hopeaa	Montréal 2005	100 m perhosuinti
Hopeaa	Rooma 2009	200 m vapaauinti
Hopeaa	Shanghai 2011	200 m vapaauinti
Hopeaa	Shanghai 2011	200 m sekauinti
Pronssia	Shanghai 2011	4 × 100 m vapaauintiviesti
MM-kilpailut (lyhyt rata)
Kultaa	Indianapolis 2004	200 m vapaauinti

Michael Fred Phelps II (s. 30. kesäkuuta 1985 Baltimore, Maryland)^[2] on yhdysvaltalainen uimari.

Phelps on olympiahistorian menestynein urheilija mitaleilla mitattuna. Phelps voitti urallaan 28 olympiamitalia, joista 23 kultaista. Hän rikkoi urallaan 39 maailmanennätystä, joista 29 henkilökohtaisilla matkoilla. Maailmanmestaruuksia Phelps voitti yhteensä 26 kappaletta.^[3]^[4]

Phelpsiä on valmentanut hänen uransa alusta asti Bob Bowman.^[5]

Uintiura

Phelps sijoittui vuonna 2000 Yhdysvaltain olympiakarsintojen 200 metrin perhosuinnissa kakkoseksi ja sai paikan Sydneyn olympiakisoihin. Hänestä tuli näin 15-vuotiaana Yhdysvaltain nuorin miespuolinen olympiauimari vuoden 1932 kisojen jälkeen. Phelps sijoittui Sydneyssä 200 metrin perhosuinnissa viidenneksi.^[6]

Huhtikuussa 2001 Phelps rikkoi Austinissa 200 metrin perhosuinnin maailmanennätyksen ajalla 1.54,92. Hänestä tuli näin 15 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisenä uinnin historian nuorin maailmanennätysmies. Myöhemmin samana vuonna Phelps voitti Fukuokassa maailmanmestaruuden uudella ME-ajalla. Vuosien 2002 ja 2003 aikana Phelps otti nimiinsä myös 200 metrin sekauinnin ja 400 metrin sekauinnin maailmanennätykset. Vuoden 2003 maailmanmestaruuskisoissa Phelps voitti kolme kultamitalia ME-ajoilla.^[7]

Phelps osallistui Ateenan olympiakisoissa 2004 viiteen henkilökohtaiseen kilpailuun ja kolmeen viestiin. Hän voitti kisoissa kuusi kultamitalia, joita neljä henkilökohtaista, sekä kaksi pronssimitalia. Kultamitalinsa Phelps sai 400 metrin sekauinnissa, 200 metrin sekauinnissa, 100 metrin perhosuinnissa, 200 metrin perhosuinnissa ja kahdessa viestissä.^[8]

Ateenan jälkeen Phelps voitti kaksi maailmanmestaruutta Montrealissa 2005 sekä seitsemän maailmanmestaruutta Melbournessa 2007, joista neljä maailmanennätysajalla.^[9]

Pekingin olympialaisissa 2008 Phelpsin odotettiin lyövän maanmiehensä Mark Spitzin kultamitaliennätyksen vuodelta 1972. Hän onnistuikin tässä voittamalla kaikki kahdeksan kilpailuaan, tehden samalla seitsemän maailmanennätystä.^[10]

Pekingin jälkeen Phelps voitti lisää kultamitaleja maailmanmestaruuskisoissa vuosina 2009 ja 2011. Hän ei enää kuitenkaan ollut yhtä voittamaton kuin aiemmin, sillä hän oli alkanut löysentää harjoitteluaan. Lontoon olympialaisissa 2012 Phelps voitti 200 metrin sekauinnin ja 100 metrin perhosuinnin sekä saavutti kuusi muuta mitalia.^[11]

Phelps ilmoitti lopettavansa uransa Lontoon kisojen jälkeen. Hän palasi kuitenkin altaaseen keväällä 2014 ja suunnitteli kilpailevansa Rio de Janeiron olympiakisoissa 2016. Hän joutui jättämään vuoden 2015 maailmanmestaruuskisat väliin saatuaan maansa uimaliitolta kilpailukiellon rattijuopumussyytteensä vuoksi. Phelps pääsi huippuvireeseen olympialaisiin ja voitti viisi kultamitalia, joista henkilökohtaiset kultamitalit 200 metrin sekauinnissa ja 200 metrin perhosuinnissa. Tokion kisoihin 2021 Phelps ei enää osallistunut.^[12]

Yksityiselämä

Phelps on naimisissa, ja hänellä on kolme poikaa.^[13] Phelpsillä on kaksi vanhempaa sisarta, Whitney ja Hilary. Kummatkin ovat uimareita.

Phelps jäi uintiuransa aikana kahdesti kiinni rattijuopumuksesta.^[14]

Phelps on uintiuransa lopettamisen jälkeen puhunut julkisesti mielenterveydestä ja masennuksesta televisiokampanjoissa ja puhetilaisuuksissa. Hän kärsi itsekin masennuksesta uintiuransa aikana.^[13]

Lähteet

Lohn, John: Below the Surface: The History of Competitive Swimming. Rowman & Littlefield, 2021. ISBN 9781538142929.

Viitteet

↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 2009, s. 26. Minerva Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-492-254-8.
↑ Michael Phelps lsinsight.org. Arkistoitu 19.2.2018.
↑ Lohn 2021, s. 12.
↑ 43 Facts About Michael Phelps - The Greatest Swimmer To Have Represented USA 29.11.2015 BoomsBeat
↑ Lohn 2021, s. 1.
↑ Lohn 2021, s. 1–4.
↑ Lohn 2021, s. 5.
↑ Lohn 2021, s. 5–7.
↑ Lohn 2021, s. 7–8.
↑ Lohn 2021, s. 8–9.
↑ Lohn 2021, s. 9.
↑ Lohn 2021, s. 10–11.
↑ ^a ^b Lohn 2021, s. 11.
↑ Lohn 2021, s. 10.

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Michael Phelps.

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Phelps Wikimedia Commonsissa

Michael Phelpsin profiili olympic.org-sivustolla

Miesten 100 metrin perhosuinnin olympiavoittajat

Miesten 200 metrin perhosuinnin olympiavoittajat

Miesten 200 metrin vapaauinnin olympiavoittajat

Miesten 200 metrin sekauinnin olympiavoittajat

Miesten 400 metrin sekauinnin olympiavoittajat

Miesten 4 × 100 metrin vapaauintiviestin olympiavoittajat

1964: Yhdysvallat: Clark, Austin, Ilman, Schollander
1968: Yhdysvallat: Zorn, Rerych, Spitz, Walsh
1972: Yhdysvallat: Edgar, Murphy, Heidenreich, Spitz
1984: Yhdysvallat: Cavanaugh, Heath, Biondi, Gaines
1988: Yhdysvallat: Jacobs, Dalbey, Jager, Biondi
1992: Yhdysvallat: Hudepohl, Biondi, Jager, Olsen, Jordan*, Thomas*
1996: Yhdysvallat: Olsen, Davis, Schumacher, Hall Jr., Fox*, Tucker*
2000: Australia: Klim, Fydler, Callus, Thorpe, Pearson*, Pine*
2004: Etelä-Afrikka: Schoeman, Ferns, Townsend, Neethling
2008: Yhdysvallat: Phelps, Weber-Gale, Jones, Lezak, Adrian*, Wildman-Tobriner*, Grevers*
2012: Ranska: Leveaux, Gilot, Lefert, Agnel, Bernard*, Stravius*
2016: Yhdysvallat: Dressel, Phelps, Held, Adrian, Feigen*, Pieroni*, Ervin*
2020: Yhdysvallat: Dressel, Pieroni, Becker, Apple, Curry*
* = uivat vain alkuerissä

Miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestin olympiavoittajat

1960: Yhdysvallat: McKinney, Hait, Larson, Farrell
1964: Yhdysvallat: Mann, Craig, Schmidt, Clark
1968: Yhdysvallat: Hickcox, McKenzie, Russell, Walsh
1972: Yhdysvallat: Stamm, Bruce, Spitz, Heidenreich
1976: Yhdysvallat: Naber, Hencken, Vogel, Montgomery
1980: Australia: Kerry, Evans, Tonelli, Brooks
1984: Yhdysvallat: Carey, Lundquist, Morales, Gaines
1988: Yhdysvallat: Berkoff, Schroeder, Biondi, Jacobs
1992: Yhdysvallat: Rouse, Diebel, Morales, Olsen, Berkoff*, Dersch*, Stewart*, Biondi*
1996: Yhdysvallat: Rouse, Linn, Henderson, Hall Jr., Davis*, Grote*, Hargis*, Schwenk*
2000: Yhdysvallat: Krayzelburg, Moses, Crocker, Hall Jr., Walker*, Hannan*, Lezak*
2004: Yhdysvallat: Peirsol, Hansen, Crocker, Lezak, Krayzelburg*, Gangloff*, Phelps*, Walker*
2008: Yhdysvallat: Peirsol, Hansen, Phelps, Lezak, Grevers*, Gangloff*, Crocker*, Weber-Gale*
2012: Yhdysvallat: Grevers, Hansen, Phelps, Adrian, Thoman*, Shanteau*, McGill*, Jones*
2016: Yhdysvallat: Murphy, Miller, Phelps, Adrian, Plummer*, Cordes*, Shields*, Dressel*
2020: Yhdysvallat: Murphy, Andrew, Dressel, Apple, Armstrong*, Wilson*, Shields*, Pieroni*
* = uivat vain alkuerissä