Mauritz Stiller

Mauritz Stiller
Mauritz Stiller vuonna 1927.
Henkilötiedot
Koko nimi	Moshe Stiller
Syntynyt	17. heinäkuuta 1883 Helsinki
Kuollut	18. marraskuuta 1928 (45 vuotta) Tukholma
Ammatti	elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja, näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mauritz Stiller (oik. Moshe Stiller 17. heinäkuuta 1883 Helsinki – 18. marraskuuta 1928 Tukholma, Ruotsi) oli suomenjuutalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä.^[1] Hän on ainoa suomalainen, jolle on myönnetty tähti Hollywood Walk of Famelle.

Lapsuus ja nuoruus Helsingissä

Mauritz Stillerin isä oli Valko-Venäjällä syntynyt sotilasmuusikko Hirsch Stiller, joka tuli vuonna 1867 Suomeen Venäjän armeijan mukana. Äiti Mindel Weissenberg oli kotoisin Puolan Łódźista.^[2] He olivat aškenasijuutalaisia. Mauritz syntyi Helsingissä vuonna 1883. Hän jäi täysorvoksi nelivuotiaana, kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Isä oli kuollut aiemmin samana vuonna^[1]. Tällöin hänen perhetuttavansa, hattutehtailija Katzmann otti Stillerin kasvatiksi. Stiller sai työskennellä kasvatusisänsä hattukaupassa, mutta samalla hän unelmoi näyttelijän ammatista. Hän liittyi 16-vuotiaana teatteriseurueeseen ja pääsi pian näyttelijäksi Kansallisteatteriin. Hän oli isokokoinen ja komea mies, ja eloisuutensa vuoksi hän oli suosittu koomisten roolien esittäjä. Stiller esiintyi sekä Helsingissä että Turussa.

Lupaava näyttelijänura Suomessa kuitenkin katkesi Venäjän armeijan kutsuntoihin. Stillerin edesmennyt isä oli ollut Helsingin venäläisen rykmentin sotilassoittaja. Stiller haettiin kotoa ja toimitettiin Novgorodiin, missä hänen isänsä oli viimeksi ollut kirjoilla. Stiller kuitenkin pääsi pakenemaan ja jatkoi matkaansa Tukholmaan. Syksyllä 1907 hän kuitenkin palasi Suomeen ja toimi kaksi vuotta näyttelijänä Svenska Teaternissa.^[1]

Elokuvaura Ruotsissa

Stiller muutti 1909 lopullisesti Ruotsiin. Hän jatkoi näyttelijänä tukholmalaisissa teattereissa ja yleni teatteriohjaajaksi vuonna 1911. Myös elokuvat alkoivat kiinnostaa häntä, ja vuonna 1912 hänet kiinnitettiin Svenska Bion toiseksi pääohjaajaksi Victor Sjöströmin rinnalle.^[1]

Stiller oli alusta alkaen varsin tuottelias ohjaaja, sillä 1912–1915 hän ohjasi noin 30 lyhyttä ja pitkää elokuvaa. Nämä elokuvat ovat kuitenkin aikojen kuluessa tuhoutuneet tai hävinneet, joten Stillerin ensimmäisistä elokuvavuosista ei tiedetä juuri mitään. Sen sijaan joitakin hänen käsikirjoituksiaan tuolta ajalta on säilynyt. Niihin tehdyistä kuvausohjeista käy ilmi, että Stiller kehittelemät tarinat syntyivät ensi sijassa kuvien kautta. Kuvaajaveljesten Julius ja Henrik Jaenzonin kautta Stiller opiskeli elokuvan kieliopin jo hyvin varhain.

Stiller toimi myös jokaisen elokuvan leikkaajana ja usein myös käsikirjoittajana. Hän myös näytteli joissakin elokuvissaan. Stilleriä voidaan siis pitää elokuviensa ehdottomana auteurina.

Urbaania komediaa

Eurooppalainen, urbaani kulttuuri kiinnosti Stilleriä enemmän kuin perinteinen pohjoismainen agraarikulttuuri. Rakkautta ja journalismia (1916) on Stillerin ensimmäinen säilynyt elokuva. Se on juuri Stillerille tyypillinen kaupunkikomedia Karin Molanderin esittämästä reportterista, joka soluttautuu kotiapulaiseksi Richard Lundin esittämän julkisuutta pakoilevan naparetkeilijän talouteen.

Toinen Suomessa syntynyt ruotsalaistunut elokuvantekijä Gustaf Molander käsikirjoitti Stillerille elokuvat Thomas Graalin paras elokuva (1917) sekä Thomas Graalin parhaat lapset (1918). Nämä ovat ehkä ensimmäisiä elokuvanteosta kertovia elokuvia. Kummassakin näytteli Stillerin pahin "kilpailija" Victor Sjöström pääosaa, hajamielistä käsikirjoittajaa Thomas Graalia, joka rakastuu ja menee myöhemmin naimisiin Karin Molanderin esittämän näyttelijän kanssa.

Stillerin elokuva Gränsfolken (1913) löytyi kesällä 2009 puolalaisen seurakunnan kellarista muiden harvinaisuuksien joukosta. Elokuva kiellettiin Suomessa 1914.^[3]

Erotikon (1920) oli elokuvahistorian ensimmäisiä romanttisia komedioita. Se on tarina aviossa olevasta tiedemiehestä, joka rakastuu nuoreen naiseen samaan aikaan, kun hänen vaimollaan on suhde tiedemiehen parhaan ystävän kanssa. Elokuvassa on samanlaista sofistikoitunutta seksiä, jota Erich von Stroheim ja Cecil B. DeMille olivat elokuvissaan jo esittäneet.

Ernst Lubitsch sai omalle ohjaajanuralleen vahvoja vaikutteita juuri Erotikonista. Myös Valentin Vaalan 1930–1940-luvun salonkikomedioissa näkyy selviä stillermäisiä vaikutteita.

Suomalaiset aiheet

Agraarikulttuuri ei ollut täysin Stillerin kiinnostuksen ulkopuolella. Tämän kulttuurin kuvaamiseen Stiller käytti apunaan erityisesti suomalaisia aiheita. Vuonna 1919 valmistunut Johannes Linnankosken romaaniin pohjautuva Laulu tulipunaisesta kukasta oli Stillerin uusi valtaus alueella, johon Victor Sjöström oli erityisesti perehtynyt. Elokuvan toinen suomalaistekijä oli Armas Järnefelt, joka sävelsi sen musiikin.

Juhani Ahon romaaniin perustuva Juha valmistui vuonna 1921, ja se oli klassikkoromaanin ensimmäinen elokuvasovitus. Myöhemmin siitä valmistui vielä kolme muuta elokuvaa, viimeisimpänä Aki Kaurismäen mykkäversio 1990-luvun lopulla. Juhan parissa Stillerillä oli viimeistä kertaa täydellinen taiteellinen vapaus.

Selma Lagerlöf -filmatisoinnit

Victor Sjöströmin ohella Stiller oli yksi parhaimmista Ruotsin kansalliskirjailijan Selma Lagerlöfin elokuvallisista tulkitsijoista. Aarne-herran rahat (1919) oli huikea historiallinen spektaakkeli kolmesta skotlantilaisesta palkkionmetsästäjästä, jotka vaeltavat 1500-luvun talvisessa Ruotsissa. Itse Sergei Eisenstein on ottanut vaikutteita elokuvan lopun hautajaisjaksosta.

Lagerlöf-filmatisoinnit jatkuivat vielä elokuvilla Gunnar Heden taru (1923) ja Gösta Berlingin taru (1923). Ensimmäinen oli Lappiin sijoittuva balladimainen elokuva hulttiomaisesta viuluniekasta. Jälkimmäinen oli tarina nuoresta papista, joka alkaa epäillä Jumalan olemassaoloa ja ryhtyy juomaan. Stiller löysi elokuvaan Greta Gustafsson -nimisen näyttelijän, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Greta Garbo. Stilleriä pidetään Greta Garbon löytäjänä.

Hollywood-kausi

Saapuminen

Gösta Berlingin taru oli sekä Stillerin että Garbon pääsylippu Hollywoodiin, johon saapui samoihin aikoihin myös Victor Sjöström. Hollywood vei Garbon tähteyteen, ja hänestä tuli kuuluisin ruotsalainen näyttelijä. Myös Sjöström menestyi Hollywoodissa. Stiller siirtyi sinne 1920-luvun puolivälissä^[1]. Osansa hänen saamaansa matkalippuun oli myös vuoden 1920 Erotikon-salonkikomedian hyvällä myyntimenestyksellä^[1].

Temperamenttiselle Stillerille elokuvanteko Hollywoodissa oli taistelua omien taiteellisten tavoitteiden ja tuottajien rahantaonnan välillä. Aiemmin suurista taiteellisista vapauksista Ruotsissa nauttineelle ohjaajalle Hollywood oli melkoinen pettymys. Hän sai ohjata (kokonaan tai osaittain) viisi elokuvaa, joista yksikään ei ole varsinainen mestariteos. Hän ei myöskään saanut tehdä yhtään elokuvaa Garbon kanssa. Hotel Imperialia (1927) on pidetty hänen Hollywood-kautensa parhaana elokuvana.^[1]

Lähtö

Lopulta Stiller sai tarpeekseen Hollywoodista ja palasi Ruotsiin 1927. Ruotsissa hänen ohjaajanuransa ei kuitenkaan enää jatkunut, ehkä enemmänkin hänen omasta tahdostaan johtuen kuin siitä, ettei hänelle olisi ollut mahdollisuuksia ohjata. Hän kuoli jo 45-vuotiaana loppuvuodesta 1928.

Muistaminen

Stiller on saanut tähden Hollywoodin Walk of Famelle. Siinä tosin luki alkujaan Maurice Diller; nimi korjattiin 1980-luvulla oikeaan muotoonsa.

Gösta Berlingin taru oli Ingmar Bergmanin suosikki Stiller-elokuvista.

Mauritz Stillerin veli oli Suomen juutalaisyhteisössä merkittäväksi vaikuttajaksi kohonnut Abraham Stiller. Mauritz Stiller on myös toimittaja Ruben Stillerin isosetä.^[2]

Filmografia

Filmografia IMDb:n mukaan^[4]

• Den tyranniske fästmannen 1912
• De svarta maskerna 1912
• Mor och dotte 1912r
• Den moderna suffragetten 1913
• Gränsfolken 1913
• Den okända 1913
• På livets ödesvägar 1913
• Mannekängen 1913
• När larmklockan ljuder 1913 (lyhyt)
• När kärleken dödar 1913
• Vampyren 1913 (lyhyt)
• Barnet 1913 (lyhyt)
• Det röda tornet 1914
• Skottet 1914
• Stormfågeln 1914
• För sin kärleks skull 1914
• När svärmor regerar 1914 (lyhyt)
• Bröderna 1914 (lyhyt)
• Hans bröllopsnatt 1915
• När konstnärer älska 1915
• Minlotsen 1915 (lyhyt)
• Mästertjuven 1915
• Madame de Thèbes 1915
• Hämnaren 1915
• Lekkamraterna 1915 (lyhyt)
• Hans hustrus förflutna 1916
• Balettiprimadonna 1916 (lyhyt)
• Siivet 1916
• Kampen om hans hjärta 1916
• Rakkautta ja journalismia 1916 (lyhyt)
• Dolken 1916
• Lyckonålen 1916 (lyhyt)
• Aleksanteri suuri 1917
• Thomas Graalin paras elokuva 1917
• Thomas Graalin parhaat lapset 1918
• Aarne-herran rahat 1919
• Laulu tulipunaisesta kukasta 1919
• Erotikon 1920
• Fiskebyn 1920
• De landsflyktige 1921
• Juha 1921
• Gunnar Heden taru 1923
• Gösta Berlingin taru 1924
• The Temptress (kreditoimaton) 1926
• The Woman on Trial 1927
• Aseet pois 1927 (kreditoimaton)
• Hotel Imperial 1927
• Syntinen katu 1928

Lähteet

• Elokuvakontakti
• Helana Yläsen artikkeli Helsingin Sanomissa 29.8.2001
• Suomen Elokuva-arkisto
• Cinema.se (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mauritz Stiller.

• Greta Garbon haastattelu; Garbo kertoo Stillerin tapaamisesta
• Mykkäelokuvasivusto

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Latvia Alankomaat Puola Vatikaani Taiteenala Museum of Modern Art ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Elonet Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Muut IdRef