Matti Viironen
Matti Viironen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Matti Olavi Viironen |
Syntynyt | 2. toukokuuta 1947 Turku |
Kuollut | 24. huhtikuuta 2017 (69 vuotta) Tampere |
Ammatti | näyttelijä |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1973–2017 |
Merkittävät roolit | Akusti (Niskavuoren Heta) Eero Anttila (Kotirappu) Harpagon (Saituri) Santtu (Se tavallinen tarina) |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] | |
Infobox OK |
Matti Olavi Viironen (2. toukokuuta 1947 Turku – 24. huhtikuuta 2017 Tampere[1][2]) oli suomalainen näyttelijä. Viironen työskenteli pitkään Tampereen Työväen Teatterissa, ja hän näytteli myös lukuisissa televisiotuotannoissa, kuten Rintamäkeläiset ja Kotirappu.
Elämä ja ura
Matti Viironen syntyi yövahti Kosti Viirosen ja siivooja Helvi Perttulan perheeseen. Hän suoritti näyttelijänopintoja Tampereen yliopistossa 1969–1973. Viironen aloitti kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa 1973,[3] ja kiinnitys päättyi varhaiseen eläkkeelle jääntiin 1997. Sen jälkeen hän näytteli muun muassa Komediateatterissa ja teki sivurooleja erinäisissä televisiosarjoissa.[4]
Viirosen roolitehtäviä Työväen Teatterissa olivat muun muassa Sancho Panza (Don Quijote), Akusti (Niskavuoren Heta) ja nuorempi veli Edmund (Pitkän päivän matka yöhön).[3] Vuonna 1997 hän näytteli Arganin roolin Molièren komediassa Luulosairas.[4]
Viirosen ensimmäinen aviopuoliso oli Kerttu Viironen: liitto solmittiin 1973 ja päättyi eroon 1979. Toinen puoliso oli Kirsti Viironen, vuodesta 1980 vuoteen 1990. Liitto päättyi eroon. Viirosella on kolme lasta.[3]
Filmografia
Elokuvat
- Mommilan veriteot 1917 (1973)
- Klaani (1984)
- Kotia päin (1989)
- Sibelius (2003)
- Ystäväni Henry (2004)
Televisioelokuvat
- Se tavallinen tarina (1972)
- Liljankukka (1973)
- Anjuta (1975)
- Kissantappaja (1975)
- Papin rouva (1975)
- Korpivaellus (1976)
- Pimeän päivän muisto (1977)
- Prinssi Sulevi ja prinsessa Heljä (1978)
- Kuutamouimari (1989)
- Tuuli leppeä lounaasta (1991)
- Autovaras (1991)
- Jäljet vedessä (1991)
- Adalminan helmi (1997)
- Elämän suola (1997)
- Kaapin salat (1998)
- Karvakuonot ja kaljaasin arvoitus (1999)
Televisiosarjat
- Rintamäkeläiset (1974–1977)
- Sirkuspelle Hermanni (1981, 1988)
- Karvakuonot (1984)
- Kuvahait (1985)
- Elias vaeltaja (1985)
- Jäähyväiset lasihevoselle (1985)
- Suomalaisia tähtihetkiä (1985)
- Perätuupparit hukassa (1985)
- Sisko ja sen veli (1986)
- Kotirappu (1987)
- Rikos aamulla (1988)
- Saastamoisen poika (1989)
- Häräntappoase (1989)
- Aaveita ja valkoisia valheita (1990)
- Komeaa sukua (1990)
- Meidän isä (1990–1991)
- Autovaras (1991)
- Pakanamaan kartta (1991)
- Hylättyjen klubi (1993)
- Pappa rakas (1993)
- Klubi (1998–1999)
- Jäähyväiset ilman kyyneleitä (1999)
- Trasselirakastaja (1999–2000)
- Kaikki kotona (2000)
- Vaimonsa mies (2001)
- Täysin työkykyinen (2003)
- Paavo ja Raili (2004)
Lähteet
- Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Tammi. ISBN 951-31-0236-X
Viitteet
- ↑ Heino, Anne: Näyttelijä Matti Viironen on kuollut Yle Uutiset. 25.4.2017. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 25.4.2017.
- ↑ Kuolinilmoitukset. Helsingin Sanomat, 30.4.2017, s. C 16. Sanoma Osakeyhtiö. )
- ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993.
- ↑ a b Matti Kuusela: Pitkälliseen sairauteen menehtynyt Matti Viironen nautti, kun sai lavalla murtaa katsojan kontrollin Aamulehti. 25.4.2017. Arkistoitu 25.4.2017. Viitattu 25.4.2017.
Aiheesta muualla
- Matti Viironen monitulkitsee valitusiskelmän Viikonloppuisä. Yle Elävä arkisto.
- Matti Viironen Kotirapussa. Yle Elävä arkisto.
- Näyttelijä Matti Viironen on kuollut. Helsingin Sanomat.
|