Matkaravinto

Matkaravinto Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Lakkautettu 1977
Toiminta-alue Suomi
Toimiala hotelli- ja ravintolatoiminta
Tuotteet liikenneravintolat, matkailuhotellit
Henkilöstö 2 000 (1977)
Omistaja Suomen Matkailuliitto
Infobox OKNimi-testi OK
Matkaravinnon mainos tulitikkuetiketissä.

Matkaravinto Oy oli suuri suomalainen hotelli- ja ravintolayritys, joka hoiti etenkin asemaravintoloita, junien ravintolavaunuja ja matkailuhotelleja 1930-luvulta aina vuoteen 1977, jolloin se sulautettiin Rantasipi-hotelliketjuun.[1]

Historiaa

Matkaravinto Oy perustettiin alun perin Suomen Matkailuliiton yritykseksi. 1930-luvun puolivälissä Matkaravinto omisti suurimman osan rautateiden asemaravintoloista, kaksi lentokenttäravintolaa, kaksi junien lounasvaunua sekä yhden hotellin. Yhtiön 17 toimipistettä eri puolella Suomea työllistivät yli 400 henkilöä. Pian Matkaravinnon hallintaan tulivat ensimmäiset linja-autoasemien ravintolat. Vuonna 1937 Matkaravinto Oy aloitti tarjoilun junissa, mitä kesti aina vuoteen 1978 asti. Lentoaseman ravintola- ja baaritoiminnan lisäksi Matkaravinto Oy huolehti Helsinki-Malmin lentoasemalla ravintolan lisäksi myös Aero Oy:n lentokoneiden muonahuollosta toimittaen lennoille juomia, voileipiä ja lämpimiä piiraita.[2]

Matkaravinnosta tuli 1950-luvun alussa Suomen suurin ravitsemisliike sekä liikevaihdolla että toimipaikkojen lukumäärällä mitattuna. Kun yritystä 1930-luvun alkupuolelta asti johtanut kauppaneuvos Arvid Ohlsson jäi eläkkeelle 1964, Matkaravinnolla oli yli 50 toimipistettä, vaikka majoitustoiminnasta oli 1960-luvun alussa luovuttu kahta hotellia lukuun ottamatta.[3] Yrityksen henkilöstöpäällikkönä toimi vuodesta 1945 lähtien eläkkeelle jäämiseensä asti entinen Valtiollisen poliisin valvontatoimiston päällikkö Freedy Kekäläinen.[4]

Finnhotelsista Rantasipi-ketjuun

Ruissalon kylpylähotellin ensimmäisen osan rakennutti alun perin Matkaravinto Oy.

Matkaravinnon liiketoiminta oli hajaantunut eri puolella Suomea sijainneisiin, erilaisin toimintaedellytyksin toimiviin liikenneravintoloihin. Voittoa tuottavat toimipisteet rahoittivat kannattamattomia. Uusi toimitusjohtaja Veijo Heimo ryhtyi panostamaan jälleen hotellitoimintaan. Suomen Matkailuliiton hoidossa olleet hotellit ja ravintolat siirtyivät Matkaravinnolle 1967. Aulanko-hotellia ja Pohjanhovia laajennettiin ja rakennettiin hotelli Ruissalo Turkuun, Tapiola Garden Espooseen, Sorsanpesä Seinäjoelle, Varsavuori Mikkeliin ja Kultakero Pelkosenniemen Pyhätunturille.[5] 20 hotellista muodostuvan ketjun liiketoiminta keskitettiin 1971 Finnhotels-nimen alle. Finnhotels otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön hotelliensa julkisen luokittelun niiden palvelutason mukaan.[6] Vuonna 1973 Matkaravinto toi Suomeen 32 maassa toimineen, pöytiintarjoiluun perustuvan hampurilaisravintolaketjun Wimpyn, mutta kokeilu jäi vain neljän vuoden mittaiseksi[7]. Suurimmaksi erehdykseksi osoittautui Matkaravinnon laajeneminen elintarviketeollisuuteen perustamalla yhdessä Rautakirjan kanssa suurkeittiötuotteita valmistavan Finnkatri-yrityksen, joka toimi vain muutaman vuoden 1970-luvun loppupuolella[8].

Veijo Heimon toimitusjohtajakauden lopussa 1977 Matkaravinto oli Suomen suurin yksityinen hotelli- ja ravintolayhtiö, joka työllisti yli 2 000 henkilöä. Tuolloin Matkaravinto myytiin Rantaloma Oy:lle eli Rantasipi-ketjulle, joka sai haltuunsa 14 hotellia, 7 erillistä anniskeluravintolaa ja 19 kahvila-ravintolaa.[9] Kaupassa Rantasipille siirtyneet hotellit olivat Aulanko (440 vuodepaikkaa), Pohjanhovi (272), Ruissalo (300), Rukahovi Kuusamossa (240), Sorsanpesä (167), Valkeala (82), Varsavuori (250), Kuopion Atlas (59), Kalajoki (41), Koli (66), Helsingin Metro (82), Lahden Musta Kissa (180), Naantalin Moshulu (100) ja Espoon Tapiola Garden (164 vuodepaikkaa)[10].

Matkaravinto teekkarijäynän kohteena

Tarinan mukaan Tampereen teekkarit yrittivät myydä Matkaravinnolle ilmoitustilaa tulevasta vappulehdestään. Matkaravinto kieltäytyi, jolloin teekkarit pyysivät saada tehdä mainoksen ilmaiseksi. Yritys joutui teekkarijäynän kohteeksi, ja lehdessä luki: Matkalla maistuu huonompikin ruoka. Matkaravinto Oy.[1][11]

Lähteet

  1. ↑ a b Olavi Syrjänen: Suomen Matkailuliiton muutoksen vuodet Suomen Matkailijayhdistys. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 17.9.2013.
  2. ↑ Seppo Sipilä ja Hannu-Matti Wahl: Malmin lentoasemaravintola – ilmailun aitiopaikka 73 vuotta Malmin lentoaseman ystävät ry. Viitattu 19.9.2013.
  3. ↑ Jarmo Seppälä: Kauppaneuvos Arvid Ohlsson (1893–1980), Matkaravinto Oy:n toimitusjohtaja Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.9.2013.
  4. ↑ Päivästä päivään. Helsingin Sanomat, 30.1.1964, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 17.10.2018.
  5. ↑ Olavi Virtamo: Veijo Heimo Kesäkuu 2004. HS Muistot. Viitattu 17.9.2013.
  6. ↑ Jarmo Seppälä: Kauppaneuvos Veijo Heimo (1923–2004), Matkaravinto Oy:n toimitusjohtaja, filosofian maisteri Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.9.2013.
  7. ↑ Väliaho, Tuomo: Tällainen oli Suomen ensimmäinen hampurilaisketju – Taru ei kestänyt kauan. Helsingin Sanomat, 5.3.2023. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 16.5.2023.
  8. ↑ Peltonen, Maija-Liisa: Matkailuliitto palaa juurilleen. Helsingin Sanomat, 7.11.1979, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
  9. ↑ Jarmo Luoma-aho: Rantasipi Oy 1965–. Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA, 1997. Tekstidokumentti verkossa (doc) (viitattu 17.9.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Rantaloma osti Matkaravinnon. Rantalomasta tuli Suomen suurin hotelliyritys. Helsingin Sanomat, 14.12.1977, s. 31. Näköislehti (maksullinen).
  11. ↑ Nimimerkki Frank Jukka Kemppisen blogikommentissa 12.12.2008. Jukka Kemppinen. Viitattu 19.9.2013.

Aiheesta muualla

  • Matkaruokailu, Hotelli- ja ravintolamuseon verkkonäyttely (Arkistoitu – Internet Archive)