Marunat

Marunat
Malin eli koiruohon (Artemisia absinthium) kukinto.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Asterales
Heimo:	Asterikasvit Asteraceae
Suku:	Marunat Artemisia L.^[1]
Katso myös
Marunat Wikispeciesissä Marunat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Marunat (Artemisia) on laaja, noin 400 lajia käsittävä mykerökukkaisten suku asterikasvien heimossa.^[2] Siihen kuuluu erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon lajistoa. Nimensä suku on saanut kreikkalaiselta Artemis-jumalattarelta.

Ulkomuoto

Marunat ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja tai pieniä pensaita. Tulokaslajit voivat olla yksivuotisiakin.^[2] Marunoiden kasvutapa on esiin tunkeva ja helposti havaittava. Sukuun kuuluvilla kasveilla on tavallisesti liuskaiset tai jopa tasasoukat lehdet ja huiskilomainen tai lehtien seassa oleva kukintoryhmä. Kukat ovat mykerönä yhteisellä kukkapohjuksella.

Ekologiaa

Marunat leviävät yleensä helposti: niitä esiintyy etenkin osana macchiakasvustoa Euroopassa ja osana chaparralkasvustoa Pohjois-Amerikassa. Marunat eivät yleisesti ottaen ole piikkisiä eivätkä myrkyllisiä, mutta voivat aiheuttaa allergisia oireita. Ne sisältävät eteerisiä öljyjä ja sopivat mausteeksi ruoanlaittoon ja alkoholijuomiin.

Lajistoa

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena ainakin seitsemän marunalajia, joista alkuperäiskasvistoa ovat pujon ja ketomarunan merenrantamuodot.^[3] Näistä ketomarunan alalaji perämerenketomaruna (Artemisia campestris subsp. bottnica) on uhanalainen.

Viljeltyjä marunoita ovat esimerkiksi aaprottimaruna, koiruoho ja rakuuna, joka on tärkeä maustekasvi.

Marunalajeja

Pohjoismaissa ja Suomessa luonnonvaraisia marunoita:^[4]^[5]

alvarimaruna (Artemisia oelandica)
hiekkamaruna (Artemisia stelleriana)
idänmaruna (Artemisia sieversiana)
kesämaruna (Artemisia annua)
ketomaruna (Artemisia campestris)
- idänketomaruna (Artemisia campestris subsp. inodora)
- kiiltoketomaruna (Artemisia campestris subsp. campestris)
- perämerenketomaruna (Artemisia campestris subsp. bottnica)
kivikkomaruna (Artemisia rupestris)
mali eli koiruoho (Artemisia absinthium)
norjanmaruna (Artemisia norvegica)
pujo (Artemisia vulgaris)
- meripujo (Artemisia vulgaris var. coarctata)
- rikkapujo (Artemisia vulgaris var. vulgaris)
sahamaruna (Artemisia biennis)
silkkimaruna (Artemisia pontica)
siromaruna (Artemisia scoparia)

Viljeltyjä marunoita:^[6]

aaprottimaruna eli aaprotti (Artemisia abrotanum)
hopeamaruna (Artemisia ludoviciana)
kiinanmaruna (Artemisia lactiflora
kuuramaruna (Artemisia frigida)
matomaruna (Artemisia cina)
ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana)
pitsimaruna (Artemisia filifolia)
rakuuna (Artemisia dracunculus)
tonavanmaruna (Artemisia austriaca)
vanumaruna (Artemisia umbelliformis)
vuorimaruna (Artemisia splendens)
välimerenmaruna (Artemisia arborescens)

Muita marunalajeja:

Artemisia argentea – madeiranmaruna
Artemisia caerulescens – sinimaruna
Artemisia herba-alba
Artemisia hololeuca – aromaruna
Artemisia maritima, syn. Seriphidium maritimum – merimaruna
Artemisia ramosa – tinamaruna
Artemisia reptans – suikeromaruna
Artemisia salsoloides – suolamaruna
Artemisia spinescens – pikkimaruna
Artemisia thuscula – kanarianmaruna
Artemisia tridentata – salviamaruna

Lähteet

↑ ITIS: Artemisia (englanniksi)
↑ ^a ^b Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.6.2009. (ruotsiksi)
↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 618–623. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.