Marianna Rumjantseva

Marianna Rumjantseva vuonna 1967.

Marianna Alisa Rumjantseva (ent. Jakovlew; s. 15. kesäkuuta 1940 Helsinki) on suomalainen balettitanssija ja balettipedagogi, jolla on ensitanssijattaren arvonimi.[1] Hän on ollut kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan balettiin 1956–1978, solistina vuodesta 1968, ensitanssijattarena 1969–1978. Hän on opettanut Kansallisoopperan balettikoulussa.[2]

Rumjantseva opiskeli maineikkaassa Vaganova-koulussa Leningradissa ja jakoi sieltä saamiaan oppeja Kansallisoopperan balettikoulussa.[3]

Kansainväliseksi ballerinaksi hän nousi vieraillessaan 1970-luvun taitteessa Leningradin Kirov-teatterissa, Düsseldorfin Deutsche Oper am Rhein -teatterissa, Tallinnan Estonia-teatterissa sekä Riiassa ja Minskissä. Näillä näyttämöillä hänen ohjelmistoaan olivat Joutsenlammen, Gisellen, Don Quijoten ja Spartacuksen päätehtävät.[4]

Henkilöhistoria

Rumjantsevan isä oli sisustusarkkitehti Vladimir Rumjantsev ja äiti Nina Galahoff.[2] Hän on käynyt Suomen Kansallisoopperan balettikoulua vuosina 1951–1952 sekä Kari Karnakosken balettikoulua vuosina 1952–1956. Rumjantseva on lisäksi tehnyt opintomatkoja Lontooseen, Pariisiiin, Kölniin sekä Cannesiin ja opiskellut useiden tunnettujen opettajien johdolla.[2][5]

Rumjantseva toimi venäjän kielen taitoisena usein venäläisten balettipedagogien ja koreografien, kuten Rostislav Zakharovin, Marina Semjonovan ja Natalja Dudinskajan, tulkkina ja hän toivoi heiltä tuliaisiksi balettikirjoja Venäjältä.[6] Kirjoja Rumjatseva käytti opetusmateriaalinaan.[5] Rumjantseva tanssi Joutsenlammen Odette-Odilen kaksoisroolin ensimmäisen kerran 9. toukokuuta 1967[7], jonka jälkeen hän tanssi saman roolin 8. huhtikuuta 1976 Joutsenlammen ensi-illassa.[8] Rumjantseva on myös harjoitellut kuuluisassa Mariinski-teatterissa tunnettujen balettitanssijoiden, kuten Valery Panovin ja Inna Zubkovskayan kanssa.[9] Suomen Kansallisbaletin 50-vuotisjuhlanäytöksessä Rumjantseva tanssi Joutsenlammen Odilen roolin.[10] Hänen jäähyväisnäytöksensä oli hänen 20-vuotistaiteilijajuhlassaan esitetty Joutsenlampi, jossa hän tanssi vielä viimeisen kerran Odette-Odilen roolin.[11]

Tanssijattaren uransa jälkeen Rumjantseva opetti ammattilaisia Tukholman Kuninkaallisessa baletissa, Svenska Balettskolanissa sekä Tukholmassa Ivo Cramérin koulussa[5], minkä jälkeen hän palasi Suomeen ja jatkoi opetustyötä Suomessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.[4]

Pro Dance -yhdistys jakaa nykyisin nuorille balettilahjakkuuksille Rumjantsevan nimeä kantavan stipendin.[4]

Rumjantseva on palkittu Pro Finlandia -mitalilla 1970.lähde?

Yksityiselämä

Rumjantseva kävi kansakoulun Helsingissä venäjänkielisessä Tabunovin koulussa.[12] Rumjantsevalla on kaksi lasta liitostaan Mehdi Behramin kanssa.[13] Nykyisin Rumjantseva toimii opettajana Helsingin tanssiopistossa.[5]

Televisioroolit

  • 1960, Punainen huone, tanssija (rikos-osa)
  • 1964, Tanssin neljä vuosisataa, Marianna Rumjantseva – tanssija
  • 1965, Teatterituokio, tanssija, jakso: Roinilan talossa
  • 1966, Loistokaupunki
  • 1970, Tuonelan joutsen, nimiosa[14]

Päätehtäviä

Roolit Suomen kansallisoopperassa

  • 29.9.1957: Coppelia: Coppelia (Fokin-Gé)
  • 7.5.1964: Giselle: Pas de Deux (Coralli-Perrot-Petipa-Lavrovski)
  • 27.12.1966: Prinsessa Ruusunen: Perhonen (Petipa-Beriozoff)
  • Joutsenlampi: Odette-Odile (Ivanov-Petipa-Vaganov)
  • 12.1.1968: Kivinen kukka: Liekki (Lavrovski)
  • 23.4.1968: Don Quijote: Kitri (Fokine-Gé)
  • 8.10.1968 Giselle: Pas de Deux (Coralli-Perrot-Petipa-Lavrovski)
  • 20.2.1969 Espanjalainen Capriccio (Sylvestersson)
  • 17.4.1969 Pas de quatre: Fanny Cerrito (Perrot-Karnakoski)
  • 1.10.1970 Don Quijote: Dulcinea-Altesadora (Luisillo)
  •  2.3.1970 Raymonda: Raymonda (Sylvestersson)
  • 21.4.1971 Con Amore: Kapteeni (Christensen)
  • 12.5.1971 Paquita (Petipa-Dudinskaja-Meister)
  • 30.9.1971 Spartacus: Egina (Dadiskiliani)
  • 22.12.1971 Pähkinänsärkijä: Clara (Carter)
  • 12.1.1973 Bahtšisarain suihkulähde: Zarema (Zaharov)
  • 27.2.1973 Etydit: Päärooli (Lander)
  • 6.11.1974 Coppelia: Swanilda (Saint-Léon)
  • 24.4.1975 Ballet Sports: Luistelija (Värtsi)
  • 15.1.1976 Riikinkukko: Päärooli (Eck)
  • 2.12.1976 Tuhkimo: Sisarpuoli (Sylvestersson)

Palkinnot

Teokset

  • Klassisen baletin didaktiikka IV–V. Tanssin tiedotuskeskus, 1999.
  • Klassisen baletin didaktiikka VI-VIII. Tanssin tiedotuskeskus, 2002.

Lähteet

  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 358. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 819. Helsinki: Otava, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.7.2014).
  3. ↑ Finländska unga på tå inför ryska dansstjärnor HBL. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
  4. ↑ a b c Marianna Rumjantseva: kansainvälinen ballerina ja ansioitunut pedagogi Pro Dance. Viitattu 19.1.2020.
  5. ↑ a b c d MRU Marianna Rumjantseva Helsingin Tanssiopisto. Viitattu 19.1.2020.
  6. ↑ Rumjantseva 4 ura ja kielet youtube.com. Viitattu 19.1.2020.
  7. ↑ Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  8. ↑ Joutsenlampi 9.5.1967 encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  9. ↑ af Hällström, Raoul: Valeri Panov on Kirovin tuntematon balettisensaatio. (sivu 8) Helsingin Sanomat, 19.6.1971. Sanoma.
  10. ↑ Encore encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  11. ↑ Joutsenlampi 13.4.1977 encore.opera.fi. Viitattu 19.1.2020.
  12. ↑ Marianna Rumjantseva Suomen venäläinen historia. 22.4.2015. Viitattu 19.1.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b Kuka kukin on 2001, s. 799. Otava, 2000.
  14. ↑ Balettikierros. (sivu 16) Helsingin Sanomat, 26.9.1970.
  15. ↑ Kunnia- ja ansiomerkit Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto. Viitattu 19.1.2020.

Kirjallisuutta

  • Vienola-Lindfors, Irma: Elävä legenda, Marianna Rumjantseva, baletin notkea virtuoosi. Tanssi-lehti 4/1995, s. 30.
  • Palin Liisa, Tuohimaa Merja: Illuusio näyttämöllä - baletin lumo ja todellisuus. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-507-8

Aiheesta muualla

  • Marianna Rumjantseva Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  • Marianna Rumjantseva (Arkistoitu – Internet Archive) Finlandcy (videohaastatteluista)