Maanparannus
Maanparannus on kasvintuotantoon ja metsätalouteen liittyvä menetelmä, jolla yritetään parantaa maaperän ominaisuuksia siten, että kasvit kasvaisivat siinä paremmin. Maan viljavuuden päätekijöitä, joihin maanparannuksella yritetään vaikuttaa, ovat muun muassa maan rakenne, vesitalous, happamuus eli pH, maalajikoostumus ja ravinteikkuus. Yleisimmät menetelmät ovat lannoitus ja kalkitus.
Erilaisilla maalajeilla maanparannus tapahtuu erilaisilla apuvälineillä. Esimerkiksi savimaata parannetaan lisäämällä siihen eloperäistä ainesta ja kiviaineksia.[1] Eloperäiset ainekset, kuten lannoitettu ja kalkittu turve, tuovat maahan sitä kuohkeuttavia pieneliöitä.[1] Kivennäisperäiset ainekset, kuten sora ja hiekka, tuovat maahan rakennetta ja estävät saven kovettumista.[1]
On olemassa myös maanparannuskasveja. Esimerkiksi valkoapila siirtää maahan paljon typpeä, joka on yksi kasvien tarvitsemasta perusravinteista.
Katso myös
- Ojitus
- Kasvualusta
- Maan tiivistyminen
Lähteet
- ↑ a b c Kotipuutarha: Savimaan parannus (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 23.7.2013.
Aiheesta muualla
- Marttaliitto
- Metsähallitus kaksinkertaistaa metsien lannoitukset – hiilensidonnan kasvu kattaa jopa 15 000 suomalaisen vuoden hiilidioksidipäästöt Yle, 2021
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
