MOL-ohjelma

MOL-ohjelma (engl. Manned Orbital Laboratory tai engl. Manned Orbiting Laboratory) oli osa Yhdysvaltain ilmavoimien avaruuslento-ohjelmaa, peruutetun X-20 Dyna-Soar -avaruuslentokoneprojektin seuraaja.^[1][2] Ohjelmasta ilmoitettiin julkisuudessa samana päivänä jolloin Dyna-Soar-ohjelma peruutettiin, 10. joulukuuta 1963. Alun perin MOLin tarkoituksena oli todistaa ihmisen hyödyllisyys avaruudessa sotilastehtävissä. Ohjelma sai kuitenkin uuden suunnan 1960-luvun puolivälissä: pyrittiin kehittämään tiedustelutarkoituksiin suunniteltu avaruusasema. Avaruusasema käytti NASAn Gemini-ohjelmasta kehitettyä Gemini B -avaruusalusta. MOL:n rakentajana toimi Douglas Aircraft Company. Gemini B/MOL -alus oli ulospäin samanlainen NASAn Gemini-avaruusaluksen kanssa vaikkakin se koki useita muutoksia. Näkyvin niistä oli avaruusaluksen ja avaruusaseman yhdistävä lämpökilven läpi menevä luukku.

Historia

MOLia testattiin Titan II:n polttoainetankista rakennetulla aseman mallilla. Yhdysvaltain ilmavoimat laukaisi Gemini 2:n paluukapselin ja MOLin yhdistelmän avaruuteen 33 minuutin koelennolle 3. marraskuuta 1966 Titan IIIC-9 kantoraketilla Cape Canaveralista Floridasta. Gemini 2-MOL -avaruuskapseli laskeutui Ascension Islandin lähistölle Etelä-Atlantilla, mistä USS La Salle nouti sen.

MOLissa oli tarkoitus käyttää heliumin ja hapen sekoitusta avaruusaseman hengitysseoksena. Miehistö oli tarkoitus laukaista Gemini B:n ja MOL:n kanssa ja he palaisivat maahan Gemini B:llä. Heidän tehtävänään oli suorittaa jopa 30 päivän ajan sotilaallista tiedustelua käyttäen tehokasta optiikkaa, kameroita ja tutkaa.

MOL-ohjelman julkistuksen vastapainona Neuvostoliitto aloitti oman sotilasavaruusasemaohjelman kehityksen, Almazin. Kolme Almaz-asemaa lensi Saljut-avaruusasemina. Ensimmäinen asema oli epäonnistunut, kahta seuraajaa käytettiin onnistuneesti useiden viikkojen ajan.

MOLin astronautit

• MOL miehistöryhmä 1 - marraskuu 1965
  • Michael J. Adams (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Albert H. Crews Jr. (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • John L. Finley (Yhdysvaltain laivasto)
  • Richard E. Lawyer (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Lachlan Macleay (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Francis G. Neubeck (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • James M. Taylor (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Richard H. Truly (Yhdysvaltain laivasto)

• MOL miehistöryhmä 2 - kesäkuu 1966
  • Karol J. Bobko (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Robert L. Crippen (Yhdysvaltain laivasto)
  • Charles G. Fullerton (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Henry W. Hartsfield, Jr. (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Robert F. Overmyer (Yhdysvaltain merijalkaväki)

• MOL miehistöryhmä 3 - kesäkuu 1967
  • James A. Abrahamson (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Robert T. Herres (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Robert H. Lawrence, Jr. (Yhdysvaltain ilmavoimat)
  • Donald H. Peterson (Yhdysvaltain ilmavoimat)

Vuodesta 1965 suurikokoinen kamerajärjestelmä liitettiin avaruusohjelmaan sotilastiedustelua varten. Kamerajärjestelmän nimi oli KH-10 "Dorian" (katso KH-vakoilusatelliitit). Projekti peruutettiin 10. kesäkuuta 1969 ennen kuin yhtään todellista lentoa ehdittiin suorittaa.

Ehdotettuja MOLin lentoja

• 3. marraskuuta 1966 – MOLin malli - Gemini 2:n miehittämätön laukaisu (toteutui)
• 1. joulukuuta 1970 – MOL 1 - ensimmäinen miehittämätön Gemini-B/Titan 3M koelento (Gemini-B yksin, ilman aktiivista MOLia).
• 1. kesäkuuta 1971 – MOL 2 - toinen miehittämätön Gemini-B/Titan 3M koelento (Gemini-B yksin, ilman aktiivista MOLia).
• 1. helmikuuta 1972 – MOL 3 - kahden hengen miehistö (James M. Taylor, Albert H. Crews) olisi viettänyt 30 päivää kiertoradalla.
• 1. marraskuuta 1972 – MOL 4 - toinen miehitetty lento.
• 1. elokuuta 1973 – MOL 5 - kolmas miehitetty lento.
• 1. toukokuuta 1974 – MOL 6 - neljäs miehitetty lento. Yhdysvaltain laivaston avaruuslentäjät Richard H. Truly ja Robert Crippen.
• 1. helmikuuta 1975 – MOL 7 - viides miehitetty lento.

Miehitetyt MOLit olisi laukaistu Titan IIIM kantoraketilla SLC-6:sta Vandenberg Air Force Basesta, Kaliforniasta ja LC-40:stä Cape Canaveralista, Floridasta.

Projektin lopetus

MOL-ohjelma lakkautettiin kesäkuussa 1969, kun päätettiin, että miehittämättömien vakoilusatelliittien ominaisuudet täyttivät tai ylittivät mahdollisten miehitettyjen MOL-lentojen saavutukset. Ohjelman peruutuksen aikaan ohjelmassa oli 14 MOL-astronauttia ja NASA tarjosi alle 35-vuotiaille mahdollisuuden siirtyä NASAn astronauttiohjelmaan. Seitsemän 14:stä MOL-astronautista oli alle 35-vuotiaita ja tarttui ehdotukseen: Richard H. Truly, Karol J. Bobko, Robert Crippen, C. Gordon Fullerton, Henry W. Hartsfield, Robert F. Overmyer ja Donald Peterson. Jokainen heistä lensi lopulta avaruussukkulalla.

Sotilasavaruusaseman tekniset ominaisuudet

• Miehistön määrä: 2
• Pisin lennon kesto: 40 päivää
• Kiertorata: aurinkosynkroninen tai polaarinen
• Pituus: 21,92 m
• Halkaisija: 3,05 m
• Avaruusaseman tilavuus: 11,3 m³
• Massa: 14 476 kg
• Hyötykuorma: 2 700 kg
• Voimalähde: polttokennot tai aurinkokennot
• Ohjaus-/ratakorkeuden ylläpitojärjestelmä: N₂O₄/MMH

Kuvagalleria

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MOL-ohjelma.

• astronautix.com: MOL (englanniksi)
• Novan Astrospies-ohjelman käsikirjoitus (esitetty Suomessa TV1:ssä nimellä Historiaa: Avaruusvakoojat) (englanniksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Manned Orbital Laboratory