Luomueläintuotanto

Luomueläintuotanto tarkoittaa tuotantoeläinten hyödyntämistä mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla. Luomueläintuotannon tuotteita ovat esimerkiksi luomuliha, luomukananmunat, luomumaito ja lisäksi esimerkiksi luomuvilla ja -untuvat. Luomueläintuotannon määräyksiä Suomessa löytyy Ruokaviraston sivuilta^[1].

Perusteet

Kotieläintaloudessa kiinnitetään erityistä huomiota eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin sekä luonnollisten, lajinmukaisten rehujen käyttöön. Antibiootteja voidaan käyttää eläinten hoitoon eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti.^[2] Esimerkiksi kana pääsee luomutilalla kuopsuttamaan maata ja nukkumaan orrella. Sika saa tonkia ja lehmä elää laumassa. Luomueläimiä ei kytketä tai pidetä häkeissä. Ne myös ulkoilevat paljon ja laidunkauden ulkopuolella nauttivat ulkoilmasta jaloittelutarhoissa.^[3] Ely–keskus voi myötään poikkeusluvan nautakarjaa kytkettynä pitämiseen, jos nautakarjaa korkeintaan yhteensä 30 eläinyksikköä. Kytkettynä pidettävän nautakarjan on oltava maidon- tai emolehmätuotannossa.^[4]

Nautojen, lampaiden, vuohien ja hevosten päivittäisestä rehuannoksesta yli 60 prosenttia tulee olla karkearehua, yleensä tuoretta, kuivattua tai säilöttyä nurmea. Sioille ja siipikarjalle karkearehua annetaan päivittäin. Eläinlajista rippuen ravinnosta 80-100 prosenttia on luomua läpi elinajan.^[5]

Luomurehu tuotetaan luomusäädösten mukaisesti ilman keinotekoisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. GMO-ainesosia luomurehussa ei sallita.^[5]

Kaikkien kotieläinten lantaa voidaan käyttää luonnonmukaisena lannoitteena pelloilla.

Ekologisuus

Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi. Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. Syy: Nykyinen sisältö kekistyy vertaileen erieläin lajejakekenään ei tavanomainen vs luomu.

Lammas ja vuohi

Lammas ja vuohi ovat ekologisia kotieläimiä, sillä ne ovat pienikokoisia ja eivät kovin vaativia laidunmaiden suhteen. Esimerkiksi vuohi pystyy käyttämään ravinnokseen myös pensaiden ja kaadettujen puiden lehtiä. Pääsääntöisesti lampaat syövät nurmea ja vuohet kaikkiruokaisesti hieman korkeampaa kasvistoa. Vuohia voidaan käyttää laitumien parantamiseen, sillä ne syövät pois sellaisia kasveja, mitä lampaat ja naudat välttävät ja antavat siten levitä. Lampaita ja vuohia voidaan laiduntaa viljelyyn sopimattomilla alueilla, esimerkiksi saarilla ja kivikkoisilla tai korkeuseroiltaan vaihtelevilla alueilla. Lampaat ja vuohet tuottavat kuitenkin merkittävästi kasvihuonekaasu metaania ja molempien ylilaidunnus voi aiheuttaa eroosiota.

Nauta

Naudoista lypsylehmiä laidunnetaan kesäisin nurmilla ja talvisin ne jaloittelevat säännöllisesti ulkotarhassa ja syövät pääasiassa nurmikasveista koostuvaa rehua sekä rehuviljaa tai täysrehua lehmäkohtaisen ruokintasuunnitelman mukaan. Lihanaudoille syötetään nurmirehun lisäksi ohraa, ja rypsiä/rapsia ruokintasuunnitelman mukaisesti jotta varmistetaan eläimen energian ja valkuaisen saanti. Näiden valkuaispitoisten kasvien kasvatus vaatii nurmikasveja enemmän lannoitteita ja traktorityötä, ja ne sopisivat periaatteessa myös ihmisravinnoksi. Naudoille kasvatettavat lajikkeet ovat kuitenkin rehulajikkeita, esim ohrassa, joten ne eivät sovellu myllyteollisuuden raaka-aineeksi. Naudan hitaan täysikasvuisuuden saavuttamisen, suuren koon ja ohuen karvapeitteen vuoksi se kuluttaa paljon energiaa. Energian lähteenä se käyttää pääasiassa nurmirehua, jonka hyödyntämiseen se on erikoistunut. Naudat tuottavat pötsissä runsaasti metaania.

Siipikarja

Broileri on ekologisempi kuin sika, sillä se on pienikokoisempi ja kasvaa nopeammin. Broilerit ja siat vaativat kuitenkin myös ihmisravinnoksi kelpaavaa ravintoa, kuten ohraa, maissia tai valkuaiskasveja.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Heinonen, Sampsa: Vegaanin ystävä ja vastuullisen kuluttajan ateria – luonnonmukaisen kotieläintalouden kehitys Suomessa, s. 94–113 teoksessa Laari 2009, Suomen maatalousmuseon vuosikirja, Suomen maatalousmuseo Sarka 2011. ISSN 1796-3990.