Lontoon talouskonferenssi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Lontoon talouskonferenssi oli kesäkuussa 1933 Lontoon Geologisessa museossa järjestetty kokous, jonka tarkoituksena oli pohtia, miten 1930-luvun lamaa kyettäisiin parhaiten torjumaan elvyttämällä kansainvälistä kauppaa ja vakauttamalla valuuttakursseja. Kokoukseen osallistui 66 maata. Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt kuitenkin välitti huvijahdiltaan Lontooseen radioviestin, jossa hän tuomitsi konferenssin ja epäsuorasti ilmaisi, että Yhdysvallat ei tulisi osallistumaan keskusteluihin.

Tausta

Maailmantalouden romahdettua ensimmäisen maailmansodan jälkeen oletettiin, että Yhdysvallat toimisi maailmantalouden hegemoniana. Konferenssin asialista luonnosteltiin kuuden maan kesken vuonna 1932 Genevessä. Siinä otettiin voimakkaasti kantaa siihen, että hallitusten väliset velat tulisi antaa anteeksi, sillä niitä pidettiin merkittävänä esteellä toipumiselle 1930-luvun lamasta.

Eurooppalaiset uskoivat, että sopimus vapauttaisi maailman, mutta yhdysvaltalaiset asiantuntijat, kuten senaattori William Borah, katsoivat, että maailman ongelmat johtuivat ainoastaan sodasta, eurooppalaisten valtioiden halusta säilyttää suuret armeijat ja hopeavarojen väärinkäytöstä. Näin ollen he eivät olleet halukkaita antamaan anteeksi velkoja.

Vastatoimenpiteet

Toivo Yhdysvaltojen pitäytymisessä kultakannassa haihtui nopeasti presidentti Rooseveltin ilmoitettua heti virkaanastumisensa jälkeen allekirjoittavansa lain, joka käytännössä poisti kultakannan.

Yhdysvaltojen delegaatiota konferenssissa johti Yhdysvaltain ulkoministeri Cordell Hull. Presidentti Roosevelt oli määrännyt Hullin olemaan osallistumatta keskusteluihin, jotka koskivat valuuttavarantojen vakauttamista. Konferenssin alkuun mennessä Roosevelt oli kuitenkin muuttanut mieltään ja lähetti Oliver Spraguen ja James Paul Warburgin osallistumaan keskusteluihin yhdessä Ranskan ja Britannian edustajien kanssa.

Rooseveltin hylkäys

Konferenssin avajaispäivänä 12. kesäkuuta 1933 kaikki huomio keskittyi konferenssin ulkopuolella tapahtuneisiin kolmen maan välisiin keskusteluihin. 15. kesäkuuta mennessä Yhdysvaltain edustaja yhdessä Bank of Englandin Montagu Normanin ja Banque de Francen Clement Moret'n kanssa olivat laatineet alustavan suunnitelman valuuttakurssien tilapäiseksi vakauttamiseksi.

Salausyrityksistä huolimatta tieto suunnitelmasta tuli julki ennen virallista julkaisua, ja osakekurssit Yhdysvalloissa laskivat dramaattisesti ja Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssi nousi. 17. kesäkuuta Roosevelt hylkäsi sopimuksen, koska hän pelkäsi Britannian ja Ranskan pyrkivän kontrolloimaan omia valuuttakurssejaan. Hylkäys herätti huomattavasti vastustusta.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:London Economic Conference