Lintulahden taistelu

Lintulahden taistelu
Osa Suomen sotaa
Päivämäärä:

3. heinäkuuta 1808

Paikka:

Lintulahti, Kyyjärvi

Lopputulos:

Venäjän voitto

Osapuolet

 Ruotsi

Venäjä Venäjän keisarikunta

Komentajat

Otto von Fieandt

Jegor Vlastov

Vahvuudet

650 miestä

1 200 miestä

Tappiot

24 kuollutta, 26 haavoittunutta ja 91 kadonnutta

25 kuollutta, 99 haavoittunutta ja 19 vankia[1]

Lintulahden taistelu käytiin Suomen sodan aikana 3. heinäkuuta vuonna 1808 Lintulahdella Kyyjärvellä Keski-Suomessa. Lintulahdella sijaitsi Vaasaan ja Kokkolaan johtavien maanteiden risteys. Taistelussa vastakkain olivat majuri Otto von Fieandtin johtama 650 miehen suomalainen osasto ja eversti Jegor Vlastovin vahvuudeltaan kaksinkertainen venäläinen osasto.

Von Fieandt eteni Kannuksesta Ullavan kautta Perhoon ja saatuaan vahvistuksia hän miehitti Lintulahden tienristeyksen katkaisten samalla Kokkolan suunnalta perääntyvien venäläisten tärkeän huolto- ja yhdystien. Venäläiset aloittivat taistelun puolilta päivin valtaamalla Lintulahden kylän. Vlastov määräsi 120 sotilaan ampumaketjun jäämään Vaasaan johtavan tien suuntaan. Lisäksi hän piilotti reservin tien eteläpuolelle purolinjojen väliseen painanteeseen. Noin klo 14.00 taistelukenttää piiskasi rankkasade. Vlastov määräsi osaston 24. jääkärirykmentistä koukkaamaan lännen puolelta. Von Fianadt oli asettanut länteen kaksi savolaisjoukkuetta sivuston turvaksi, jotka torjuivat koukkausyrityksen.

Rankkasade esti tykkien käytön, joten von Fieandt käski pistinhyökkäyksen kohti Lintulahden kylää. Hyökkäys sekoitti venäläisten rivit ja Fieandtin joukot saivat kylän ja risteysalueen hallintaan. Vlastov käski tien eteläpuolella olleet reservit, jotka olivat suojelleet aseitaan kastumiselta, liikkeelle. Reservi ampui yhteislaukauksen ja ryntäsivät pistinrynnäkköön.

Von Fieandt antoi perääntymiskäskyn ja joukot vedettiin jokilinjan taakse turvaan. Savolaisjoukkueet oli vähällä jäädä mottiin, mutta ne pakenivat lopulta pimeyden turvin ja palasivat aikansa harhailtuaan takaisin Fieandtin joukkoihin. Von Fieandt joutui perääntymään Perhoon. Suomalaisten tappiot Lintulahden taistelussa olivat 141 miestä, joista 24 kaatunutta. Venäläisten tappiot olivat kaatuneina ja haavoittuneina kaksi kertaa suuremmat.[1]

Lähteet

  • Reino Kallio: Vanhan Saarijärven historia, s. 499–500. Jyväskylä, 1972.
  • Pekka Kemppainen: Suomen sota 200 v
  • Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9.

Viitteet

  1. ↑ a b Suomen sodan historia 1808–1809, s. 126.

Aiheesta muualla

  • O. Talasmo : Lintulahti, sukutarina, Helsingin Sanomat, 21.08.1938, nro 223, s. 37, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Suomen sota
Taistelut

Ahvenanmaan kansannousu • Ahvenanmaan valtaus • Alavuden taistelu • Aron kahakka • Gotlannin miehitys • Helsinginrannan maihinnousu • Hörneforsin taistelu • Jauhiaisen salmen taistelu • Juuttaan taistelu • Jynkän taistelu • Kalmalahden taistelu • Kanttin kapina • Karstulan taistelu • Kauhajoen kapina • Kauhajoen taistelu • Kokkonevan taistelu • Koljonvirran taistelu • Kuopion valtaus • Lapuan taistelu • Lemun taistelu • Lintulahden taistelu • Nummijärven taistelu • Oravaisten taistelu • Palvan meritaistelu • Parjakannevan taistelu • Pitsundin taistelu • Pulkkilan taistelu • Pyhäjoen taistelu • Pälkjärven taistelu • Revonlahden taistelu • Rothin ja Spoofin sissiretki • Ruonan taistelu • Samelinlakson taistelu • Sandön taistelu • Siikajoen taistelu • Svartholman piiritys • Toivalan taistelu • Uumajan valtaus • Vaasan taistelu • Venäläiskivi • Viaporin piiritys • Vornan taistelu

Muuta

Haminan rauha • Kainuun sopimus • kansannousut • Lohtajan aselepo • Olkijoen aselepo • Ruotsin vallankaappaus 1809 • Suomen lähetyskunta

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.