Lingua franca

Lingua franca (suom. frankkien kieli[1]) tarkoittaa yleiskieltä, jolla on äidinkielisiäkin puhujia, mutta jota myös muunkieliset yleisesti osaavat ja käyttävät keskinäiseen viestintäänsä.[2][3] Sana on alkujaan tarkoittanut Välimeren itärannikolla keskiajalla puhuttua monimuotoista kieltä sabiria, joka perustui myöhäiseen latinaan ja arabiaan ja sai vaikutteita muista Välimeren rannikon kielistä. Nimi "lingua franca" tulee arabien tavasta kutsua kaikkia länsieurooppalaisia "frankeiksi".[4][5][1] Nykyisin maailman tärkeimpänä lingua francana toimii englanti.[5] Jos jollakin alueella muodostuu yhteiskieli, jossa on vaikutteita useista eri kielistä ja joita näiden puhujat käyttävät keskinäiseen kommunikointiin, mutta jota kukaan ei puhu äidinkielenään, on kyseessä pidgin-kieli. Jos tällainen kieli myöhempien sukupolvien aikana tulee joidenkuiden äidinkieleksikin, se muuttuu kreolikieleksi.[6]

Euroopan lingua francat

Englanti

Englanti on nykyisin yleisimmin käytetty kieli kansainvälisessä kaupassa, politiikassa, urheilussa ja diplomatiassa.[7][8] Vuonna 1989 The Scientist -lehdessä todettiin englannin olevan kansainvälisen tieteen lingua franca.[9] Nykyisin noin 80 % tieteellisistä artikkeleista julkaistaan englanniksi.[10] Englannin asemaan on vaikuttanut Brittiläisen imperiumin ja myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutusvalta maailmassa. Erityisesti liittoutuneiden voitto toisessa maailmansodassa oli merkittävä askel englannin aseman vakiintumisessa.[7] Monet kansainväliset yritykset käyttävät englantia yhtiön sisäiseen viestintään. Eräiden näkemysten mukaan englannista on kehittymässä uusi kansainvälisen viestinnän kielimuoto globish.[11]

Latina

Latina oli Rooman valtakunnan lingua franca antiikin aikana, ja uuden ajan alkuun saakka se oli tieteen sekä katolisen kirkon läntistä perinnettä noudattavan jumalanpalveluksen lingua franca.

Ranska

Ranska toimi Euroopassa diplomatian lingua francana 1600-luvulta aina toisen maailmansodan loppuun, jolloin englanti otti sen paikan. Ranska on nykyäänkin monen kansainvälisen järjestön käyttämä kieli.

Saksa

Saksa toimi lingua francana osissa Keski- ja Itä-Eurooppaa vuosisatojen ajan erityisesti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan, Itävalta-Unkarin ja Hansaliiton vaikutuspiirissä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa saksa oli merkittävä kieli tiedemaailmassa. Nykyään saksa on pääkieli Saksassa, Itävallassa ja Liechtensteinissa sekä virallinen kieli Belgiassa, Luxemburgissa, Sveitsissä, Italian Etelä-Tirolissa ja Euroopan unionissa. Saksa on Euroopan unionin yleisin äidinkieli ja toiseksi yleisin vieras kieli.

Sabir eli lingua franca

Pääartikkeli: Välimeren lingua franca

Alun perin nimitys lingua franca tarkoitti Välimeren alueen merikaupassa laajalti käytettyä kauppakieltä, joka oli syntynyt pääasiassa italian ja oksitaanin pohjalta, mutta johon olivat vaikuttaneet muutkin alueen kielet.[3] Sanasto oli sekoitus alueen kieliä ja siinä oli vain yksi verbimuoto. Kieltä ei ole sanottavasti käytetty kirjakielenä. Kieli on muotoutunut 1200-luvulla ja se katosi 1900-luvun alkuun mennessä. Sana lingua franca tulee latinasta ja tarkoittaa "frankkien kieltä". Sana juontuu siitä, että frankki tarkoitti ristiretkiajan arabeille ja muslimeille ketä tahansa kristittyä. Myöhemmin kieli tunnettiin myös nimillä sabir ja petit mauresque.

Alkuperäinen lingua franca ei siis ollut nykyisen määritelmän mukainen lingua franca, koska sitä ei puhuttu missään äidinkielenä eikä se sikäli ollut täydellinen kieli. Varsinaisista pidgin-kielistä se erosi kuitenkin oleellisesti siinä, että sen pohjana olleet romaaniset kielet olivat toisilleen läheistä sukua, minkä vuoksi sitä on pidetty jonkinlaisena romaanisena yleiskielenäkin.[3]

Aasian lingua francat

Hindustani

Hindustani eli hindi-urdu on lingua franca Intiassa ja Pakistanissa, jotka kumpikin ovat monikansallisia valtiota.

Kiina

Kiinan kieli on erityisesti kirjoitetussa muodossaan toiminut monikansallisen Kiinan valtakunnan lingua francana vuosisatojen ajan. Se oli pitkään myös Itä-Aasian valtioiden, Japanin, Korean ja Vietnamin, välisen diplomatian kieli. Kiinan puhutuista murteista lingua francan rooli on nykyään mandariinikiinalla.

Kreikka

Kreikan kieli oli lingua franca Rooman valtakunnan itäosissa ja sen jälkeen aina islamin ja arabian tuloon asti. Esimerkiksi Uusi testamentti on kirjoitettu koinee-kreikaksi.

Malaiji

Malaijin kieli on Malesian ja Indonesian lingua franca. Indonesiassa puhuttua jokseenkin erilaista versiota kutsutaan indonesian kieleksi.

Thai

Thain kieltä käytetään lingua francana Thaimaassa ja Laosissa, jossa se tunnetaan laon kielenä.

Afrikan lingua francat

Arabia

Arabiaa käytetään laajasti sekä Aasiassa että Afrikassa. Aasiassa sen käyttäjät ovat kuitenkin nykyään enimmäkseen arabeja, kun taas Afrikassa monet muut kansat käyttävät sitä keskinäiseen viestintäänsä. Arabia on erityisesti islaminuskoisten lingua franca.

Kituba

Kituba on läntisen Keski-Afrikan lingua franca, jota puhutaan Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja vähemmässä määrin Angolassa ja Gabonissa. Suurin osa sen käyttäjistä ovat bantuja, muun muassa kongoja, tekejä ja sukuja.

Lingala

Lingala on Keski-Afrikan lingua franca, jota puhutaan Kongojoen varrella Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Sango

Sango on Keski-Afrikan tasavallassa ja Kongon pohjoisosissa käytetty lingua franca, jonka käyttäjät eivät kuulu bantuihin vaan ubangilaisiin kansoihin.

Swahili

Swahili on Itä-Afrikan lingua franca, jota puhuttiin alun perin Sansibarin saarella. Nykyään se on levinnyt laajalle Itä- ja Keski-Afrikkaan. Se on Afrikan toiseksi laajimmalle levinnyt kieli arabian jälkeen.

Zulu

Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä, mutta zulun kieli on noussut maan itäosan lingua francaksi eritoten, koska muiden ngunikielten puhujat ymmärtävät sitä varsin vaivattomasti.

Amerikan lingua francat

Tupi

Tupin kieli oli Brasilian lingua franca ennen siirtomaa-aikaa. Myös suurin osa eurooppalaisista uudisasukkaista puhui sitä ennen kuin kieli tukahdutettiin 1700-luvun puolivälissä.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Tekniikan tohtori Matti Kataja: Lingua Franca? (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty p.. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  3. ↑ a b c Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 206. 3. p.. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-734-X.
  4. ↑ Carles Castellanos i Llorens, Prologue to La Lingua Franca. Consideracions crítiques
  5. ↑ a b "lingua franca." Wordsmith Words. Wordsmith.org, 2010. Answers.com 27.5.2010. http://www.answers.com/topic/lingua-franca
  6. ↑ Anhava, s. 201–202.
  7. ↑ a b Tom Still: English as the lingua franca of a new age: It's more powerful than any law 29.5.2006. WTN Media. Arkistoitu 8.4.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Themes Language and diplomacy portal. DiploFoundation. Arkistoitu 27.5.2010. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Eugene Garfield: The English Language: The Lingua Franca Of International Science the-scientist.com. 15.5.1989. (englanniksi)
  10. ↑ Gabi Berghammer: The Write Stuff, , 17. vsk, nro 4. The European Medical Writers Association. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  11. ↑ 1500 sanaa riittää – tätä kieltä puhuu koko maailma Uusisuomi.fi. 25.5.2010. Viitattu 26.5.2010.

Aiheesta muualla

  • [1] (Arkistoitu – Internet Archive) tietoa kielestä lingua franca (englanniksi)
  • [2] (Arkistoitu – Internet Archive) (italiaksi, yhteenveto englanniksi) Renata Zagon väitöskirja kielestä lingua franca