Leipzigin taistelu : Taistelun kulku Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Leipzigin taistelu

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1813 taistelua. Myös vuoden 1642 Breitenfeldin toinen taistelu tunnetaan Leipzigin taisteluna.

Leipzigin taistelu

Osa Napoleonin sotia

Päivämäärä:	16.–19. lokakuuta 1813
Paikka:	Leipzig, Saksin kuningaskunta
Lopputulos:	Ranska hävisi taistelun ja Napoleon menetti jo toisen armeijansa pienen ajan sisällä joutuen vetäytymään Ranskaan. Liittoutuneiden voitto Leipzigissa antoi heille loistavan etulyöntiaseman taistelussa Ranskasta.

Osapuolet

Ranska

Preussi, Venäjä, Ruotsi

Komentajat

Napoleon I

Kaarle XIV Juhana
Gebhard von Blücher
Karl Schwarzenberg
Levin August von Bennigsen

Vahvuudet

177 000 miestä

yhteensä 257 000 + 110 000 lisäjoukkoja

Tappiot

38 000 kaatunutta, 30 000 vankia

52 000 kuollutta

Leipzigin taistelu (myös Kansojen taistelu) käytiin 16.–19. lokakuuta 1813 Ranskan keisarin Napoleon I:n ja liittoutuneiden joukkojen välillä Leipzigissa Saksin kuningaskunnassa. Taistelu kuuluu Napoleonin sotiin. Napoleon hävisi taistelun johtuen huonosta ja kokemattomasta armeijastaan ja vihollisen ylivoimasta, minkä vuoksi hänen oli vetäydyttävä Ranskaan. Taistelun seurauksena liittoutuneet saattoivat aloittaa taistelun Ranskasta selvällä ylivoimalla.

Taistelun kulku

Taistelu alkoi Napoleonin hyökätessä Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhanan joukkoja vastaan, mutta nämä väistivät. Napoleon jäi kolmen vihollisarmeijan osittain saartamaksi ja perääntyi kohti Leipzigia. Liittoutuneet aloittivat taistelun, jossa he käyttivät pääosin samoja taktiikkoja kuin Napoleon aikanaan. Taistelukentällä jylisi yli 2 000 tykkiä. Napoleon onnistuttiin yllättämään monella tavalla, sillä ensinnäkään hän ei ollut uskonut vihollistensa hyödyntävän tykkien tulivoimaa niin tehokkaasti ja toiseksi hän oli uskonut Gebhard von Blücherin saapuvan joukkoineen taistelukentälle myöhemmin.

Pahimman yllätyksensä Napoleon koki vasta taistelun ensimmäisen päivän jälkeisenä aamuna. Liittoutuneet olivat tuoneet taistelukentälle 110 000 miestä lisäjoukkoja. Venäläisiä oli 50 000 ja ruotsalaisia ja saksalaisia yhteensä 60 000. Taistelu jatkui ja Napoleon perääntyi. Hän tiesi häviävänsä, sillä ammukset olivat lopussa, vihollisia oli enemmän ja hänen armeijansa oli kokematon. Napoleonin oli tarkoitus vetäytyä Leipzigiin ja räjäyttää silta heti, kun viimeiset ranskalaiset olivat ehtineet yli. Hänen joukkonsa kuitenkin hätäilivät ja 20 000 ranskalaista sotilasta jäi sillan väärälle puolelle. Napoleon joutui pakenemaan Ranskaan menettäen yhden armeijansa.

Taistelun paikalla on nykyään valtava muistomerkki.