Leena Lehtolainen

Leena Lehtolainen
Leena Lehtolainen Helsingin kirjamessuilla vuonna 2005.
Henkilötiedot
Syntynyt	11. maaliskuuta 1964 (ikä 60) Vesanto
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	Kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	Suomi
Tyylilajit	rikosromaani
Esikoisteos	Ja äkkiä onkin toukokuu (1976)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Leena Katriina Lehtolainen^[1] (s. 11. maaliskuuta 1964 Vesanto)^[2] on suomalainen kirjailija, joka on tullut tunnetuksi erityisesti poliisi Maria Kalliosta kertovasta kirjasarjastaan, josta tehtiin myös MTV3:lla esitetty televisiosarja Rikospoliisi Maria Kallio (2003) sekä niin ikään MTV:n C More-suoratoistopalvelussa esitettävä Maria Kallio (2021).

Ura

Lehtolaisen esikoisteos Ja äkkiä onkin toukokuu (1976) julkaistiin hänen ollessaan vasta 12-vuotias.^[2] Lehtolainen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985, filosofian kandidaatiksi 1988 ja lisensiaatiksi 1995. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta.^[2] Lisensiaatintutkimuksessaan Vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä hän tutki geneeristä repertuaaria ja intertekstuaalisuutta Eeva Tenhusen dekkarituotannossa.^[1] Ennen tutkijaksi ryhtymistä Lehtolainen työskenteli Tapiolan kuoron intendenttinä vuosina 1988–1990.^[3] Vuodesta 1991 Lehtolainen on ollut vapaa kirjailija.^[2]

Lehtolainen on myös kirjoittanut kolumneja lehtiin sekä julkaissut muitakin kaunokirjallisia teoksia kuin dekkareita. Hänen teoksiaan on käännetty 29 kielelle.^[4] Lehtolaisen teokset ovat suosittuja varsinkin Saksassa.^lähde?

Lehtolaisen tekstiin on sävelletty Pojat-yhtyeen albumilla Ketä sä rakastat julkaistu kappale ”Saatanan Sheena”.^[5]

Yksityiselämä

Lehtolainen on ollut vuodesta 1987 lähtien naimisissa tutkija Mikko Lensun kanssa. Heillä on kaksi lasta.^[6]

Tuotanto

Helsingin Sanomien kriitikko Pertti Avolan mukaan Maria Kallio -kirjat ovat ”tasalaatuisia poliisiromaaneja poliisin työstä ja perhe-elämästä sekä suomalaisesta yhteiskunnasta” kun taas Henkivartija-sarjan romaanit ovat ”kansainvälisiä trillereitä muistuttavaa toiminnallisempaa jännitystä”.^[7]

Maria Kallio

• Ensimmäinen murhani. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0159-2.
• Harmin paikka. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0335-8.
• Kuparisydän. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0612-8.
• Luminainen. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0800-7.
• Kuolemanspiraali. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-1077-X.
• Tuulen puolella. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1289-6.
• Ennen lähtöä. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1879-7.
• Veren vimma. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2776-1.
• Rivo satakieli. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3386-9.
• Väärän jäljillä. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4288-9.
• Minne tytöt kadonneet. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5625-1.
• Rautakolmio. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7509-2.
• Surunpotku. Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8527-5.
• Viattomuuden loppu. Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9669-1.
• Turmanluoti. Helsinki: Kirjakauppaliitto, 2018. ISBN 978-952-04-0151-1. (Kirjan ja ruusun päivän ilmaiskirja 28.4.2018.)
• Jälkikaiku. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1258-6.
• Pimeän risteys. Helsinki: Tammi, 2023. ISBN 978-952-04-5035-9.

Hilja Ilveskero -sarja

• Henkivartija. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4530-9.
• Oikeuden jalopeura. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6219-1.
• Paholaisen pennut. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6827-8.
• Tiikerinsilmä. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-9098-9.
• Ilvesvaara. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2772-6.

Muita

• Tappava säde. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1505-4.
• Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2158-5.
• Kun luulit unohtaneesi. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-643-997-7.
• Jonakin onnellisena päivänä. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3089-4.
• Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3709-0.
• Luonas en ollutkaan. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3861-5.
• Taitoluistelun lumo. Helsinki: Paasilinna, 2010. ISBN 978-952-5856-10-1.
• Kuusi kohtausta Sadusta. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8028-7.
• Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia. Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9989-0.
• Valapatto. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0829-9.
• Joulupukin suudelma. Helsinki: Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-3357-4.
• Antti Ruuskanen – Rätingin paikka. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3698-8.

Nuortenkirjat

• Ja äkkiä onkin toukokuu. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3682-0.
• Kitara on rakkauteni. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5305-9.

Lisäksi

• Maria Kallio Extra. Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komisariosta. Toimittaneet Hannu Harju ja Ismo Loivamaa. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7131-5

Palkintoja

• Vuoden johtolanka -palkinto 1997 teoksesta Luminainen
• Espoo-mitali 1997
• Vuoden johtolanka 1998 esseekokoelmasta Murha pukee naista
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 2000
• Espoon kaupungin taidepalkinto 2000
• Kirjapöllö-palkinto 2002^[8]
• Ehdokas pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon saajaksi 2003
• Svenska Folktingetin (Suomenruotsalaiset kansankäräjät) Päivää God dag -diplomi 2004
• Vuoden urheilukirja -palkinto vuonna 2010 teoksesta Taitoluistelun lumo (Kaisa Viitasen kanssa)
• Pro Finlandia -mitali 2020^[9]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Leena Lehtolainen DekkariNetissä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Jegorow, Sirpa: Leena Lehtolainen toi jännityskirjallisuuteen vahvan naisnäkökulman Ylen Elävä arkisto. 12.9.2007.
• Leena Lehtolainen ja ramopunk (Arkistoitu – Internet Archive) Ramopunk.com.
• Leena Lehtolainen vie uuden sankarittarensa Venäjälle Kirjastokaista-video. 24.10.2009.
• Leena Lehtolainen 375 humanistia -sivustolla 25.3.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Alankomaat Puola Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Uppslagsverket Finland Muut IdRef