Leena Krohn
| Leena Krohn | |
|---|---|
 Leena Krohn vuonna 2009. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1947 (ikä 77) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aikakausi | 1970– |
| Esikoisteos | Vihreä vallankumous (1970) |
| Palkinnot | |
| Arvid Lydecken -palkinto 1971 | |
| Aiheesta muualla | |
| kaapeli.fi/krohn | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Leena Elisabeth Krohn (s. 28. helmikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen kirjailija. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä esseitä.[1]
Tuotannossaan Krohn on pohtinut ihmisen suhdetta itseensä ja todellisuuteen, moraalia, todellisuuden ja harhan rajoja sekä elämän ongelmaa erityisesti keinoälyn muotoja tarkastelemalla.[1]
Krohn on palkittu muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnolla 1989 ja Finlandia-palkinnolla 1992 esseenovellikokoelmasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia.[1]
Elämä
Leena Krohn kuuluu Krohnin kulttuurisukuun. Hänen isänsä oli toimittaja ja taidearvostelija Alf Krohn.[1] Krohnin sisar Inari Krohn on taiteilija ja graafikko ja on kuvittanut useita Leena Krohnin teoksia. Leena Krohnin poika Elias Krohn on Kulttuurivihkojen päätoimittaja. Krohnin serkkuja ovat kirjailija Aarni Krohn, näyttelijä Heidi Krohn, kirjailija Tiina Krohn ja lääketieteen professori Kai Krohn.
Krohn valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 Helsingin Yhtenäiskoulusta, jossa hänen luokkatoverinaan oli tuleva kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki[2], ja humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1976 Helsingin yliopistosta.[3] Hän opiskeli pääaineenaan teoreettista filosofiaa ja muina aineina psykologiaa, käytännöllista filosofiaa, kotimaista kirjallisuutta ja taidehistoriaa.[4] Vuosina 1972–1981 hän työskenteli kirjastoamanuenssina Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksella[4] ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1981. Krohn oli taiteilijaprofessori vuosina 2000–2005.[3]
Ura
Krohnin esikoisteos oli Inari Krohnin kuvittama ympäristökysymyksiä käsittelevä lastenkirja Vihreä vallankumous (1970). Hän sai teoksesta vuonna 1971 Arvid Lydecken -palkinnon ja valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon.[5] Krohn julkaisi uransa alkuvaiheessa kertomuksia lapsille ja sai vuonna 1975 jälleen Arvid Lydecken -palkinnon ja valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon satukokoelmalla Viimeinen kesävieras (1974).[6]
Vuonna 1997 Krohn palkittiin Pro Finlandia -mitalilla, jonka hän kuitenkin palautti vastalauseena sille, että presidentti Martti Ahtisaari myönsi Indonesian metsäministeri Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin.[7] Samalla kerralla Pro Finlandia -mitalin saanut Marjatta Hanhijoki yhtyi Krohnin protestiin. Krohn ja Hanhijoki vetosivat myös muihin kahdeksaan samanaikaisesti Pro Finlandia -palkittuun, jotta nämä palauttaisivat mitalinsa, mutta nämä eivät innostuneet asiasta.[2] Vuonna 2001 Krohn erosi Suomen Kirjailijaliitosta vastalauseena liiton silloisen puheenjohtajan Jarkko Laineen julkisuudessa esittämille seksistisille lausunnoille.[7]
Krohnin teoksia on käännetty englanniksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, venäjäksi, japaniksi, latviaksi, ranskaksi, italiaksi, saksaksi, puolaksi ja norjaksi. Romaani Tainaron oli World Fantasy Award -ehdokkaana vuonna 2005. Vuonna 2016 Krohnin englanninkielinen kokoomateos Collected Fiction oli ehdolla World Fantasy Award -fantasiakirjallisuuspalkinnon saajaksi[8].
Internetiä Leena Krohn hyödynsi kirjallisessa toiminnassaan jo 1990-luvulla; hän perusti omat kotisivut vuonna 1994.[7]
Vuonna 2004 ilmestynyt koko perheen elokuva Pelikaanimies perustuu Leena Krohnin kirjaan Ihmisen vaatteissa.
Krohn palkittiin 30 500 euron arvoisella Suomi-palkinnolla 2010. Hotel Sapiens oli vuoden 2013 Finlandia-palkintoehdokkaana.[9]
Krohnille myönnettiin valtion taiteilijaeläke 2011.[10] Vuonna 2017 hän sai Eino Leinon palkinnon.[11]
Teokset
- Vihreä vallankumous. Kuvittanut Inari Krohn. Helsinki: Tammi, 1970.
- Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia. Kuvittanut Inari Krohn. Helsinki: Tammi, 1973. ISBN 951-30-2732-5.
- Viimeinen kesävieras. Kertomuksia ihmisten ilmoilta. Kuvittanut Inari Krohn. Leija-sarja. Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-30-3183-7.
- Kertomuksia. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07833-6.
- Ihmisen vaatteissa. Kertomus kaupungilta. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-30-3902-1.
- Suomalainen Mignon. Runoja ja lauluja vuosilta 1965–1977. Sävellykset: Kari Rydman, Eero Ojanen. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08385-2.
- Näkki: Kertomus vesirajasta. Kuvitus Inari Krohn. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09208-8.
- Metsänpeitto. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-07833-6.
- Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia: Muotokuvia. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11600-9.
- Sydänpuu. Kuvittanut Outi Heiskanen. Helsinki: Tammi, 1984. ISBN 951-30-6111-6.
- Runon portilla: ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia runoja, WSOY 1985 ISBN 951-0-13191-1
- Tainaron. Postia toisesta kaupungista. Helsinki: WSOY, 1985, tekijän tarkastama painos 2006. ISBN 951-0-13063-X.
- Oofirin kultaa. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14519-X.
- Rapina ja muita papereita. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15322-2.
- Umbra. Silmäys Paradoksien arkistoon. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16733-9.
- Salaisuuksia. Kuvittanut Inari Krohn. Helsinki: Kirjayhtymä, 1992. ISBN 951-26-3739-1.
- Matemaattisia olioita tai jaettuja unia. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18407-1.
- Tribar. Huomioita inhimillisestä ja ei-inhimillisestä. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19015-2.
- Älä lue tätä kirjaa. Kertomuksia keskenkasvuisille. Kuvittanut Inari Krohn. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19190-6.
- Ettei etäisyys ikävöisi. 2 kertomusta. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20278-9.
- Kynä ja kone. Ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21383-7.
- Pereat mundus. Romaani, eräänlainen. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23005-7.
- Sfinksi vai robotti. Teksti ja kuvitus Leena Krohn. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23872-4. Teoksen verkkoversio.
- Mitä puut tekevät elokuussa. Seitsemän kertomusta keskenkasvuisille. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25424-X.
- Datura tai harha jonka jokainen näkee. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26223-4.
- Kolme sokeaa miestä ja yksi näkevä. Nähdystä ja näkymättömästä, sanotusta ja sanomattomasta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28221-9.
- Unelmakuolema. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-028-8.
- Mehiläispaviljonki. Kertomus parvista. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-099-7.
- Kotini on Riioraa. Helsinki: Teos, 2008. ISBN 951-0-28221-9.
- Valeikkuna. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-183-3.
- Auringon lapsia. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-311-0.
- Hotel Sapiens. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-268-7.
- Erehdys. Helsinki: Teos, 2015. ISBN 978-951-851-576-6.
- Kirje Buddhalle. Helsinki: Teos, 2016. ISBN 9789518517446.
- Kadotus. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-848-1.
- Mitä en koskaan oppinut: Teos, 2021. ISBN 978-952-363-084-0.
- Luuta. Helsinki: Teos, 2023. ISBN 978-952-363-348-3.
Palkinnot
- Arvid Lydecken -palkinto 1971, 1975
- Valtion nuorisokirjallisuuspalkinto 1971, 1975, 1977
- Anni Swan -mitali 1979
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1991
- Finlandia-palkinto 1992
- Topelius-palkinto 1993
- Pro Finlandia -mitali 1997 (palautti mitalin)
- Vuoden Kiila 1998
- Eläinsuojelun Topelius-palkinto 1998
- Nuori Aleksis -palkinto 1999
- Aleksis Kiven rahaston palkinto 2013[12]
- Eino Leinon palkinto 2017[11]
Kirjallisuutta
- Kari Kanto: Leena Krohn. Teoksessa Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
- Lyytikäinen, Pirjo: Leena Krohn ja allegorian kaupungit. Helsinki: SKS, 2013. ISBN 978-952-222-238-1.
- Lyytikäinen, Pirjo: Pilviä maailmanlopun taivaalla - Leena Krohnia lukiessa. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-469-8.
- Liisa Rantalaiho: Kaikenikäisille keskenkasvuisille: Fantasia Leena Krohnin lasten- ja nuortenkirjoissa. Teoksessa Leinonen, Anne & Loivamaa, Ismo (toim.): Ihmeen tuntua: Näkökulmia lasten ja nuorten fantasiakirjallisuuteen. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-622-3.
Lähteet
- ↑ a b c d Krohn, Leena Kirjasampo.fi. Viitattu 12.2.2015.
- ↑ a b Riitta Kylänpää: Leena Krohnin ja Marjatta Hanhijoen täsmäprotesti. Anna 13/24.3.1998, s. 10–13. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
- ↑ a b Kuka kukin on 2015, s. 401–402. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Kysymyksiä ja vastauksia Krohnin kotisivut. Viitattu 12.2.2015.
- ↑ Vihreä vallankumous Kirjasampo.fi. Viitattu 12.2.2015.
- ↑ Viimeinen kesävieras Kirjasampo.fi. Viitattu 12.2.2015.
- ↑ a b c Onninen, Oskari: He eivät tiedä mitä tekevät Ylioppilaslehti. 3/2015. Viitattu 2.1.2016.
- ↑ Aitonurmi, Tuomas: Leena Krohn World Fantasy Awards -ehdokkaana Kirjasampo. 12.7.2016. Viitattu 28.7.2016.
- ↑ Janne Sundqvist: Finlandia-ehdokkaat syynissä Yle.fi, uutiset. Viitattu 12.11.2013.
- ↑ Vain pieni osa hakijoista sai taiteilijaeläkkeen Yle Uutiset. 23.5.2011. Viitattu 22.1.2022.
- ↑ a b Petäjä, Jukka: Leena Krohn sai Eino Leinon palkinnon Helsingin Sanomat. 16.3.2017. Viitattu 17.3.2017.
- ↑ SKS palkitsi Leena Krohnin 10.10.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.10.2013. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leena Krohn Wikimedia Commonsissa
- Leena Krohnin kotisivu
- Leena Krohn Ylen Elävässä arkistossa
- Leena Krohn Prosak-proosaklubilla 16.9.2014, Kirjastokaista-video
- Huhtala, Hannele: Hybridien asialla: Haastattelussa Leena Krohn. Niin & näin 1/2007.
| ||||||||||||||||||||||
