Lasse Lucidor
Lasse Lucidor, oikea nimi Lars Johansson[1], (6. lokakuuta 1638 Tukholma, Ruotsi – 12. elokuuta 1674 Tukholma, Ruotsi[2]) oli ruotsalainen runoilija.
Lasse Lucidor oli monta vuotta ulkomailla ja taitoi monta kieltä. Hänen lyriikkansa, jonka pääaiheita ovat juominen, naiset ja kuolema, on allegorista tai humoristista. Pohjimmaisena siitä kuitenkin tapaa raskasta mietiskelyä ja unelmointia,lähde? ja saatanan pelosta ja sieluhädästä puhuva uskonnollinen runous[1]. Hänen tuotannostaan tunnetaan parhaiten juomalaulut ja virret. Molemmissa on rajuutta ja värikylläisyyttä. Niissä saavat ilmaisunsa sekä kuuma, kiihkeä elämänhuuma että raskas, uskonnollinen vakavuus, jotka ovat ominaisia Ruotsin suurvalta-ajalle.[3]
Lucidor kirjoitti myös vakavia virsiä, joista nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on virsi 615 "Oi suruton, niin varma menossasi" (O syndig man, som säker är och trygger). Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa on myös yksi hänen virtensä "Herre Gud, för tig iag klagar", virsi 620 "Herra, vaivun maahan saakka". Virren on Anna-Maija Raittila suomentanut vuonna 2000.
Opiskeltuaan ja matkusteltuaan ulkomailla, luultavasti Carl Gustaf Wrangelin avustamana, Lucidor asettui noin 1669 Tukholmaan. Hän kirjoitti maksusta runoja kaikenlaisiin tilaisuuksiin, kuten häihin ja hautajaisiin.[4] Runot olivat usein sävyltään rohkeita ja huolettomia. Niinpä eräs hääruno, "Gilliarekvaal", tuotti hänelle tutkintovankeutta ja käräjänkäyntiä. Vallaton humoristi oli kuitenkin pohjaltaan raskasmielinen haaveksija, mitä jo hänen käyttämänsä runoilijanimetkin ilmaisevat: Lasse den olycklige ('onneton'), Lasse den sorgbundne ('surullinen'), Thanatophilander ('kuolemanrakastaja'). Onnistuneimpia ovat hänen juomalaulunsa ja virtensä. Lucidoria pidetään Ruotsin ensimmäisenä varsinaisena lyyrikkona, monessa suhteessa Bellmanin edeltäjänä. Vuonna 1689 ilmestynyt kokoelma Lucidorin runoja Helicons blomster (julkaistu Hansellin kokoelman 10. osassa 1869) on puutteellinen.[5] Kootut runot 1–2 julkaistiin 1914–1930[1].
Hän sai surmansa kapakkatappelussa Fimmelstången-nimisessä krouvissa[1] Tukholman Kindstugatanilla.[6][4]
Suomennettuja runoja
- Lähde[7]
- Juomalaulu, suom. Lauri Viljanen, teoksessa: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930
- Kuoleman ja itsetietoisen ihmisen välinen keskustelu, suom. Aarni Kouta, teoksissa: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia, Helsinki: Otava, 1922 ja Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
- Olisin narri, jos viitsisin surra, suom. Aale Tynni, teoksissa: Maailman runosydän toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 ISBN 951-0-22134-1 ja Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, 2004 ISBN 951-0-29121-8
- Virsiä
- Virsi 615 "Oi suruton, niin varma menossasi", suom. Niilo Rauhala, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa
- Virsi 620 "Oi, Herra, vaivun maahan saakka", suom. Anna-Maija Raittila, Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa
Lähteet
- ↑ a b c d Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Lucidor, Lasse”, Otavan kirjallisuustieto, s. 455. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Lucidor, Lasse, Kirjasampo, viitattu 19.6.2021
- ↑ 615 Oi suruton, niin varma menossas virsikirja.fi. Viitattu 15.2.2022.
- ↑ a b Lars (Lucidor) Johansson Poet sok.riksarkivet.se. Viitattu 15.2.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Lucidor, Lasse, Tietosanakirja osa 5, palsta 1174, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
- ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 325. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964.
- ↑ Lucidor, Lasse, (Arkistoitu – Internet Archive) Linkki maailman runouteen, runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 19.6.2021
Aiheesta muualla
Lisää luettavaa aiheesta Lasse Lucidor on Wikiaineistossa- Lasse Lucidor, Svenska Falmilj-journalen 1872
| ||||||||||||||||||||||
