Lars-Ivar Ringbom
Lars-Ivar Edvin Ringbom (23. heinäkuuta 1901 Turku – 21. toukokuuta 1971 Turku) oli suomalainen taidehistorioitsija ja Åbo Akademin ylimääräinen professori vuosina 1943–1968.[1]
Ringbom aloitti akateemiset opintonsa Helsingin yliopistossa ja suoritti siellä kandidaatintutkinnon vuonna 1925. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1935 Åbo Akademissa. Hän toimi yliopiston taidehistorian opettajana vuodesta 1928 ja ylimääräisenä professorina vuodesta 1943. Hän toimi myös Ett Hem -museon intendenttinä 1932–1965.[2]
Ringbomille myönnettiin Hallbergin palkinto vuosina 1941 ja 1960.[2]
Lars-Ivar Ringbomin veljiä olivat säveltäjä Nils-Eric Ringbom ja kemisti Anders Ringbom.[1] Hänen nuorempi poikansa Sixten Ringbom toimi Åbo Akademin taidehistorian professorina, vanhempi poika Lars-Peter Ringbom oli puolestaan Yleisradion ohjelmapäällikkö.[3]
Teoksia
- Kampen om illusionen i måleriet, 1931
- Entstehung und Entwicklung der Spiralornamentik, 1933
- Konstrevolutioner, 1938
- Graltempel und Paradies, 1951
- Paradisus terrestris, 1958
Lähteet
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 524.
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 600. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 805. (Viitattu 12.10.2019.)
Kirjallisuutta
- "Lars-Ivar Ringboms tryckta skrifter 1923–1970", Taidehistoriallisia tutkimuksia 3, s. 133–142. Taidehistoriallinen seura 1977. ISSN 0355-1938
- Lindberg, Bo Ossian: ”Ringbom, Lars-Ivar (1901–1971)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 293–294. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- Lindén, Jan-Ivar: Paradis och modernitet: Om livssysnen hos Lars-Ivar Ringbom. Helsingfors: Svenska folkskolans vänner, 2020. ISBN 978-952-7076-46-0.
Aiheesta muualla
- Ringbom, Lars-Ivar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
