Lanfangin tasavalta

Lanfangin tasavalta
1777–1885
lippu sinetti
Valtiomuoto Tasavalta
Uskonnot kungfutselaisuus
Kieli Hakka
Seuraaja(t) Alankomaiden Itä-Intia
Infobox OK
Indonesian historia
Varhaiset kuningaskunnat

Tarumanagara (358-669)
Kalingga (500–600-luku)
Srivijaya (650–1377)
Sailendra (800–900-luku)
Sunda (669–1579)
Mataram (752–1006)
Bali (914–1908)
Kahuripan (1006–1045)
Kediri (1045–1221)
Singhasari (1222–1292)
Majapahit (1293–1500)

Sulttaanikuntien aika

Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)

Kolonialismin aika

Alankomaiden Itä-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)

Itsenäisyyden aika
n · k · m

Lanfangin tasavalta oli Borneon saarella vuodesta 1777 vuoteen 1885 olemassa ollut valtio. Sen perustivat Kiinasta Borneoon alun perin kultakaivoksiin työskentelemään muuttaneet siirtolaiset, joista suurin osa oli hakkoja. Alankomaalaiset kävivät tasavaltaa vastaan kolme sotaa, joista viimeisessä 1884–1885 valloittivat sen.

Lanfangin tasavallan asukkaiden jälkeläisiä asuu edelleen merkittäviä määriä Borneolla. Länsi-Kalimantanissa etnisten kiinalaisten määrä oli vuoden 2017 tietojen mukaan 314 000 eli 9,62 prosenttia koko väestöstä.[1]

Historia

Noin 1750-luvulla malaijilaiset sulttaanit alkoivat rekrytoida Kiinan etelärannikolta työvoimaa Borneon kulta- ja tinakaivoksiinsa.[2][3] Kiinalaiset siirtolaiset järjestäytyivät parinkymmenen vuoden aikana kolmeksi yhtiöksi eli kongsiksi, jotka olivat Lanfang, Fosjoen ja Samtiaokiae, tarkoituksenaan paitsi helpottaa hallintoa myös puolustautua ulkopuolisia vastaan.[1] Vuonna 1777 useat kongsit yhdistyivät ja muodostivat Luo Fangbon johdolla[1] Lanfangin tasavaltana tunnetun konfederaation.[3]

Lähteet

  • Ji Fangchao: The Chinese Kongsis in West Borneo: the Rise of the Chinese in Global Trade in the Early and Mid-19th Century. Brandeis University, 2018. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Keat Gin Ooi: Borneo in the Cold War, 1950-1990. Routledge, 2020. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Yos Santasombat (toim.): Chinese Capitalism in Southeast Asia: Cultures and Practices. Palgrave Macmillan, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c Yos Santasombat 2017 (toim.), s. 136
  2. ↑ Ji 2018, s. 3
  3. ↑ a b Keat Gin Ooi 2020, s. 6

Aiheesta muualla

  • de Groot, Jan Jakob Maria: Het Kongsiwezen van Borneo (hollanniksi)
  • Yuan Bingling: Chinese Democracies: A Study of the Kongsis of West Borneo (1776-1884) (englanniksi)