Lääketieteellinen fysiikka

Aivojen toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI).

Lääketieteellinen fysiikka käsittelee fysiikan lääketieteellisiä sovelluksia. Tärkeimmät fysiikan suorat sovellukset lääketieteeseen ovat lääketieteelliset kuvantamismenetelmät (katso myös: radiologia) ja sädehoito. Epäsuoremmin fysiikka tukee lääketiedettä esimerkiksi löytämällä uusia mittausmenetelmiä, joista mittaus- ja anturitekniikka kehittää fysiologisiin mittauksiin käyttökelpoisia välineitä.

Lääketieteellisen fysiikan alalla sairaaloissa toimii sairaalafyysikoita. Sairaalafyysikot työskentelevät erityisesti säteilyn lääketieteellisen käytön vastuuhenkilöinä sädehoidossa ja käytettäessä radioaktiivisia isotooppeja kuvantamis- tai hoitotarkoituksiin, mutta myös teknisinä asiantuntijoina muun muassa fysiologisissa mittauksissa ja lääketieteellisiä laitteita hankittaessa. Sairaalafyysikon ammatti on Suomessa nimikesuojattu vain Valviran hyväksymän erikoistumiskoulutuksen suorittaneista käytettäväksi.^[1] Vastaavia rajoituksia sairaalafyysikon ammatin harjoittamiselle ilman osoitettua pätevyyttä on useissa muissa maissa.

Alalla toimii muun muassa Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistys. Lääketieteellistä fysiikkaa on mahdollista opiskella muun muassa Itä-Suomen yliopistossa.^[2]