Kuldīga
| Kuldīga | |
|---|---|
 Kuldīgan raatihuone | |
 lippu |  vaakuna |
  Kuldīga | |
| Koordinaatit: 56°58′N, 21°58′E | |
| Kunta | Kuldīga |
| Kaupunginoikeudet | 1378 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Inga Bērziņa |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 13,2[1] km² |
| Väkiluku (2018) (arvio) | 11 623[1] |
| – Väestötiheys | 880,5 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Postinumero | LV-330(1-3) |
| www | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Kuldīga (saks. Goldingen) on kaupunki Latvian länsiosassa. Vuoden 2018 arvion mukaan siellä asui 11 623 asukasta.[1] Kuldīga menetti vuoden 2009 hallintouudistuksessa kaupunkioikeutensa.lähde? Venta ja sen sivujoki Alekšupīte virtaavat Kuldīgan läpi.[2]
Historia
Kuldīga mainittiin ensimmäisen kerran Liivinmaan aikakirjoissa vuonna 1242.[2][3] Kalparitaristo rakensi paikalle Jesusburg-nimisen linnan, joka tuhoutui myöhemmin.[4] Vuonna 1368 Kuldīga liittyi Hansaliittoon.[2]
Kaupunginoikeudet se sai vuonna 1378 ja oli Kuurinmaan ensimmäinen kaupunki ja Kuurinmaan herttuakunnan pääkaupunki ennen Jelgavaa.[4] 1800-luvun lopulla Kuldīgaan tuli teollisuustoimintaa, jolloin väkiluku kasvoi ja rakennusten määrä kaupungissa lisääntyi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa asukasluku oli jo 13 000.
Kuldīgan vanhakaupunki on ollut vuodesta 2023 osa Unescon maailmanperintöluetteloa.[5]
Nähtävyyksiä
Kuldīga on Cēsisin ohella Latvian parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja. Se koostuu puutaloriveistä ja niiden välisistä mukulakivikaduista sekä Alekšupīte-joen rannoille rakennetuista 1600–1700-lukujen taloista.[4]
Vesiputoukset
Kuldīgassa on kaksi merkittävää vesiputousta. Venta-joella sijaitsee Euroopan levein vesiputous Ventas rumba. Leveydeltään se on noin 240 metriä ja korkeudeltaan pari metriä. Toinen vesiputous on Alekšupīte-joella oleva Alekšupītes rumba, joka on Latvian korkein. Korkeutta sillä on neljä ja puoli metriä.[2]
Lähteet
- ↑ a b c Kuldīga citypopulation.de. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Taipale, Ari: Pitkin poikin Latviaa, s. 219–224. Vantaa: Tallinna-kustannus, 2007. ISBN 978-952-5293-38-8.
- ↑ History kuldiga.lv. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Savolainen, Tero H.: Sankarimatkailija Latvian maakunnissa, s. 244–245. Helsinki: Like, 2013. ISBN 978-952-01-0882-3.
- ↑ Old town of Kuldīga World Heritage Centre. Unesco. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuldīga Wikimedia Commonsissa
- Kuldigan matkailusivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
