Krestyn vankila

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Krestyn tutkintavankila n:o 1 (ven. Кресты, ”ristit”) on vankila Pietarissa. Viisikerroksinen vankilarakennus on valmistunut 1860-luvulla.

Historia

Vankila rakennettiin vuosina 1884–1892 arkkitehti A. Tomishkon piirustusten mukaan. Vankilaa ympäröivän neljä kilometriä pitkän muurin sisälle muurattiin punatiilestä kaksi ristin muotoista, viisikerroksista sellirakennusta, joihin tuli yhteensä 960 selliä. Vankila oli rakennushetkellään tarkoitettu yhteensä 1 150 vangille. Muurien sisään rakennettiin myös kaikki tarvittavat huoltorakennukset, kuten sairaala, eräänlainen tehdas, keittiö ja muita pienempiä rakennuksia. Ylimpään kerrokseen rakennettiin viisikupolinen Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko.

Aikojen saatossa vankilassa on pidetty erilaisia rikollisia ja erityisesti Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen myös poliittisia vankeja. Suomalaisia vankilassa istui muun muassa sortokausien aikana, kun sinne vangittiin vuoden 1912 yhdenvertaisuuslakia vastustaneita virkamiehiä. Helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1917 kaikki Krestyssä sillä hetkellä olleet vangit vapautettiin. Marraskuussa 1918 Krestyn vankilan kirkko suljettiin ja sen kupoleiden päällä olleet ristit poistettiin. Kirkkoa alettiin käyttää kerhotilana.

Stalinin vainojen aikana 1937–1938 Krestyn vankilassa istui useita vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettyjä henkilöitä, muun muassa runoilija Nikolai Zabolotski sekä Anna Ahmatovan poika, historiantutkija Lev Gumiljov. Kolmen neliömetrin vankiselleissä istui jopa 15–17 vankia.

Leningradin piirityksen aikana 1941–1944 Krestyn vankilassa koettiin suurta kurjuutta ja suuri osa vangeista ja osa työntekijöistä kuoli nälkään. Helmikuussa 1942 vankilan psykiatrisella osastolla kuoli elokuussa 1941 vangittu kirjailija Daniil Harms.

Koska sotien jälkeen valtiolta oli vaikea saada tarpeeksi rahoitusta vankilan ylläpitoon, vuonna 1958 vankilan johtaja Orlovski päätti perustaa Krestyn vankilaan kartonkitehtaan. Tehtaan perustaminen auttoi myös vankien työllistämisessä. Vuonna 1964 Krestyn vankilasta tuli ”Tutkintavankila nro 1”.

Nykypäivä

Vuoteen 1983 Krestyn vankilassa istui myös naisia ja lapsia, mutta nykyään siellä pidetään vain täysi-ikäisiä tutkintavankeja. Vankeja on lähes 4 000 eli huomattavasti enemmän, kuin rakennusvaiheessa suunniteltiin. 1990-luvun puolivälissä vankeja oli jopa 12 500. Kahdeksan neliömetrin selleihin, jotka oli tarkoitettu kuudelle hengelle, saatettiin majoittaa jopa 20 vankia, joten nukkuminenkin tehtiin vuoroissa.

Vuodesta 1993 vankilan yhteydessä on toiminut museo, jonka vierailun yhteydessä on mahdollista tutustua myös vankilan kirkkoon ja yhteen selleistä. Vuonna 2004 vankilan kirkko kunnostettiin ja kupoleiden päälle palautettiin ristit.

Vuonna 2006 tehtiin päätös tutkintavankilan siirrosta eri paikkaan. Vankilan olisi tarkoitus olla siirretty vuonna 2013, mutta se on yhä käytössä.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tarkoituksena on saavuttaa eurooppalaiset säädökset vankien kohtelussa ja uudessa vankilassa jokaiselle vangille olisi tilaa seitsemän neliömetriä. On esitetty arvailuja, että nykyisestä vankilasta tehtäisiin esimerkiksi hotelli, mutta lain mukaan tämä on ainakin tällä hetkellä mahdotonta, sillä Krestyn vankilarakennus kuuluu Venäjän valtion suojeltuihin arkkitehtuurikohteisiin.

Krestyssä olleita suomalaisia

Krestyssä vangittuna olleita suomalaisia. Viipurin maistraatin jäseniä ja 23 Viipurin hovioikeuden virkamiestä joutui vankeuteen yhdenvertaisuuslain vastustamisesta. Luettelossa henkilön virka vankeushetkellä.

• Akseli Andersson, Viipurin hovioikeuden asessori, Krestyssä 1913^[1]
• Hugo Backmansson, sotilas, taiteilija, panttivankina Krestyssä 1918^[1]
• Torsten Boisman, Viipurin hovioikeuden notaari, vankina Krestyssä 1913–1914
• Ernst von Born, Krestyssä 1915^[1]
• August Wilhelm Brunou, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1912–1913^[2]
• Egid Elfvengren, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1913^[1]
• Arthur William Forsman, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1917^[3]
• Emil Forsström, Viipurin hovioikeuden asessori, Krestyssä 1917^[4]
• Uno Gadd, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1915^[5]
• Arvid Reinhold Lilius, Viipurin hovioikeuden asessori, Krestyssä 1913^[6]
• Hjalmar Neovius, hovioikeuden notaari Viipurissa, Krestyssä 1913–1914^[1]
• John Nordgren, hovioikeudenneuvos Viipurissa, 1913^[1]
• Gösta Nordgren, henkikirjoittaja, Krestyssä 1917^[7]
• Karl Nylenius, Viipurin hovioikeuden apujäsen, Krestyssä 1913^[1]
• Uuno Kleofas Filip Ronimus, oikeusneuvosmies Viipurissa^[8]
• Gustaf Wilhelm Sandbäck, Viipurin kaupunginviskaali, Krestyssä 1914^[9]
• Karl Elis Saxén, hovioikeudennotaari Viipurissa, Krestyssä 1913–1914^[10]
• Johan Fredrik Selin, hovioikeuden notaari Viipurissa, Krestyssä 1913–1914^[1]
• Karl Harald Söderhjelm, hovioikeuden viskaali Viipurissa, Krestyssä 1913–1914^[11]
• Aleksander Henrik Söderman, Uudenkaupungin pormestari, Krestyssä 1913^[12]
• Einar Gustaf Wikberg, Viipurin hovioikeuden notaari ja apujäsen, Krestyssä 1913-1914^[5]
• Valpas Toivo Vuorinen, asianajaja
• Kalle Pekka Zimmermann, Viipurin kunnallispormestari, Krestyssä 1915^[13]
• Otto Åkesson, Viipurin hovioikeuden apujäsen, Krestyssä 1913–1914^[1]
• Werner Waldemar Öhrbom, oikeusneuvosmies Viipurissa, Krestyssä 1914^[14]

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krestyn vankila.

• www.kresty.ru - Vankilan sivut
• http://www.kaapeli.fi/svs/sputnik/kertomus/pikkujoulu.htm - Sputnikin matkaraportti Pietarista 18.–20.11.2005