Kotirintama

Kotirintama on sotaa käyvän valtion siviiliväestöstä käytetty termi, joka käsittää siviiliväestön aktiivisena osana valtion sodankäyntiä.

Kotirintaman rooli on toimia valtion sotaa käyvän armeijan tukena ja kotina. Termi voi olla propagandasävytteinen, sillä sitä käyttävä poliitikko tai sotavoimien edustaja saattaa tähdätä valtion siviiliväestön alistamiseen yhteisönä pelkästään sotilaallisten tarkoitusperien käyttöön. Fyysisesti ja poliittisesti eheä ja yhtenäinen kotirintama on etu ja usein edellytys valtion sodankäynnille. Se tukee sodankäyntiä sekä poliittisesti että materiaalisesti, mikä tekee siviiliväestön tuen ehdoksi sodan tehokkaalle jatkamiselle.

Ilman toimivaa kotirintamaa, joka muodostuu poliittisesti myötämielisestä siviiliväestöstä, riittävästi toimivasta infrastruktuurista sekä riittävästä määrästä sotaponnistukseen osallistuvia työkykyisiä siviilejä valtion sodankäynti on yleensä tuomittu häviämään. Siksi totaalisen sodankäynnin aikana valtion kotirintama on myös vihollisen sotatoimien, vakoilun ja propagandan tärkeä kohde.

Lue myös

• Defaitismi
• Valkoinen sulka

Aiheesta muualla

• Kotirintaman sota, Elävä arkisto, Yleisradio
• Helsingin kaupunginkirjaston Kotirintaman kokemuksia kaunokirjallisuudessa -aihepaketti^{[vanhentunut linkki]}
• Johanna Mäkelä & Riitta Oittinen: ”Pyykinpesukurssilta kenttäpesulaan - Naisen velvollisuudet sodan ja rauhan aikana.” Katainen, Elina (toim.): Kotomaan koko kuva : kirjoituksia elokuvasta ja 1930-luvun sosiaalihistoriasta, s. 11–41. Helsinki : Suomen Historiallinen Seura, Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitos, 1993. Kirja digitoituna Internet Archivessa.
• Rinne, Matti: Yksitoista Tapiovaaraa: Tuoleja,