Korvausteologia

Osa artikkelisarjaa
Kalvinismi ja reformoidut kirkot
Tausta ja historia Kristinusko Uskonpuhdistus Protestantismi
Teologia Kristillinen rekonstruktio Liittoteologia Vapaan armon teologia Monergismi Predestinaatio Viisi periaatetta Sola fide Sola gratia Sola scriptura Soli Deo gloria Solus Christus Korvausteologia Täydellinen turmelus
Teokset Institutio Religionis Christianae Geneven Raamattu Reformoitu uskontunnustus Westminsterin standardit Reformoitu systemaattinen teologia Reformoidun kirkon tunnustuskirjat Heidelbergin katekismus Belgialainen uskontunnustus Dordtin kanonit
Pääsuuntaukset Reformoidut kirkot Presbyteerinen kirkko Kongregationaalinen kirkko Reformoidut baptistit Anglikanismi
Alasuuntaukset Etelä-Afrikan reformoidut kirkot Hugenotit Plymouthin pyhiinvaeltajat Puritanismi Uuskalvinismi Uusi kalvinismi Vapaat suunnat
Organisaatio Reformoitujen kirkkojen maailmanyhteisö Maailman reformoitu yhteisö Reformoitujen kirkkojen kansainvälinen konferenssi Pohjois-Amerikan reformoitu ja presbyteerinen neuvosto
Henkilöt Ulrich Zwingli Martin Bucer Peter Martyr Vermigli Heinrich Bullinger Jean Calvin John Knox Zacharias Ursinus Theodore Beza Jonathan Edwards Friedrich Schleiermacher Abraham Kuyper Karl Barth
n k m

Korvausteologia eli supersessionismi tarkoittaa teologista ajatusta, jonka mukaan kristillinen kirkko tai seurakunta olisi ottanut Israelin eli juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana ja ottanut Israelille kuuluvat lupaukset. Korvausteologian mukaan juutalaisilla ei olisi pelastushistoriallista merkitystä. Korvausteologian piirissä on useita käsityksiä juutalaisten ja Israelin asemasta Jumalan suunnitelmassa. Korvausteologiaa ilmenee paikoin erityisesti refromoiduissa kirkoissa.^[1][2]

Korvausteologisen käsityksen mukaan juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja kristityt korvasivat juutalaiset valittuna kansana. Näin ollen Jumalan Vanhassa testamentissa antamat lupaukset koskivat Jeesuksen sovitustyön jälkeen kristittyjä juutalaisten sijaan. Korvausteologian juuret ovat Uudessa testamentissa sekä kirkkoisien teologiassa.^[3]

Lähteet