Koolapuut

Koolapuut
Koolapuun (Cola acuminata) kukkia.
Koolapuun (Cola acuminata) kukkia.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Lahko: Malvales
Heimo: Malvakasvit Malvaceae
Alaheimo: Sterculioideae
Suku: Koolapuut Cola
Schott & Endl., 1832[1]
luokitusjärjestelmä: APG III
Synonyymit
  • Bichea Stokes
  • Chlamydocola (K. Schum.) Bodard
Katso myös

  Koolapuut Wikispeciesissä
  Koolapuut Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Koolapuut (Cola)[2][3] on malvakasvien (Malvaceae) heimon alaheimoon Sterculioideae kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 100–125 lajia lähinnä trooppisen ilmastoalueen puita. Kaikki suvun lajit kasvavat luontaisina Afrikassa.[4] Kahta suvun lajia viljellään kolapähkinöiksi kutsuttujen siementensä vuoksi.[5]

Kuvaus

Lajin Cola nitida lehtiä.

Koolapuut ovat pienehköjä puita tai pensaita. Suurikokoisimmat lajit kasvavat yleensä enimmillään noin 30 metriä korkeiksi.[4] Suvun lajeilla on usein sekä nystykarvoja, tähtikarvoja että kilpikarvoja.[4]

Lehdet voivat olla sormilehdykkäisiä tai yksinkertaisia ja muodoltaan sormiliuskaisia tai ehyitä. Lehdet ovat ruodillisia ja ruodin kärjessä on usein näkyvästi ruotia leveämpi pullistuma.[6] Ilmaraot ovat tavallisesti lehtien alapinnoilla, mutta joillakin lajeilla myös yläpinnoilla.[4]

Koolapuut ovat usein kaksikotisia, joten erilliset yksineuvoiset hede- ja emikukat kasvavat yleensä eri puuyksilöissä. Jotkin lajit ovat kuitenkin yksikotisia ja joillakin lajeilla on kaksineuvoisia kukkia. Kukat kasvavat lehtihankoihin kehittyvissä kukinnoissa. Kukissa ei ole terälehtiä. Verhiöön kuuluu tavallisesti 4–5 verholehteä. Hedekukissa on 5–12 hedettä yhdessä tai kahdessa kehässä hetiöperässä. Emikukissa on tavallisesti 4–5 emilehteä.[6]

Hedelmät ovat rakenteeltaan kypsinä aukeavia kotia. Niissä on yksi tai useampia siemeniä.[6]

Lajit

Lajin Cola cordifolia kotahedelmä.

Koolapuiden sukuun kuuluu lajien määritelmästä riippuen noin 100–125 hyväksyttyä lajia.[4] Seuraavia lajeja on pidetty yleensä hyväksyttyinä:[7][8]

  • Cola acuminata – koolapuu
  • Cola altissima
  • Cola angustifolia
  • Cola anomala
  • Cola argentea
  • Cola attiensis
  • Cola ballayi
  • Cola bilenguensis
  • Cola bipindensis
  • Cola bodardii
  • Cola boxiana
  • Cola brevipes
  • Cola bruneelii
  • Cola buesgenii
  • Cola buntingii
  • Cola cabindensis
  • Cola caricifolia
  • Cola cauliflora
  • Cola cecidiifolia
  • Cola chlamydantha
  • Cola chlorantha
  • Cola clavata
  • Cola coccinea
  • Cola congolana
  • Cola cordifolia
  • Cola crispiflora
  • Cola digitata
  • Cola discoglypremnophylla
  • Cola duparquetiana
  • Cola edeensis
  • Cola fibrillosa
  • Cola ficifolia
  • Cola flaviflora
  • Cola flavovelutina
  • Cola gabonensis
  • Cola gigantea
  • Cola gigas
  • Cola gilletii
  • Cola glabra
  • Cola glaucoviridis
  • Cola greenwayi
  • Cola griseiflora
  • Cola heterophylla
  • Cola hispida
  • Cola hypochrysea
  • Cola idoumensis
  • Cola kimbozensis
  • Cola lasiantha
  • Cola lateritia
  • Cola laurifolia
  • Cola lepidota
  • Cola letestui
  • Cola letouzeyana
  • Cola liberica
  • Cola lissachensis
  • Cola lizae
  • Cola lomensis
  • Cola lorougnonis
  • Cola louisii
  • Cola lukei
  • Cola macrantha
  • Cola mahoundensis
  • Cola marsupium
  • Cola mayimbensis
  • Cola mayumbensis
  • Cola megalophylla
  • Cola metallica
  • Cola millenii
  • Cola minor
  • Cola mossambicensis
  • Cola mosserayana
  • Cola nana
  • Cola natalensis
  • Cola ndongensis
  • Cola nigerica
  • Cola nitida
  • Cola noldeae
  • Cola obtusa
  • Cola octoloboides
  • Cola pachycarpa
  • Cola pallida
  • Cola philipi-jonesii
  • Cola pierlotii
  • Cola porphyrantha
  • Cola praeacuta
  • Cola pseudoclavata
  • Cola pulcherrima
  • Cola quentinii
  • Cola reticulata
  • Cola ricinifolia
  • Cola rondoensis
  • Cola rostrata
  • Cola ruawaensis
  • Cola scheffleri
  • Cola sciaphila
  • Cola selengana
  • Cola semecarpophylla
  • Cola simiarum
  • Cola sphaerocarpa
  • Cola sphaerosperma
  • Cola stelechantha
  • Cola subglaucescens
  • Cola suboppositifolia
  • Cola sulcata
  • Cola tessmannii
  • Cola triloba
  • Cola tsandensis
  • Cola uloloma
  • Cola umbratilis
  • Cola urceolata
  • Cola usambarensis
  • Cola vandersmisseniana
  • Cola verticillata
  • Cola welwitschii

Levinneisyys ja kehityshistoria

Koolapuita esiintyy kotoperäisenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suurimmillaan lajirunsaus on Länsi- ja Keski-Afrikan trooppisissa sademetsissä. Myös Itä-Afrikan rannikolla on runsaasti lajeja.[4][5]

Koolapuiden historia ulottuu ainakin oligoseenikaudelle asti. Vanhin tunnettu sukuun luokiteltu jäännös on noin 28–27 miljoonaa vuotta vanha Etiopiasta löydetty fossiilinen lehti. Koolapuita ei nykyisin enää esiinny löytöalueella Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa.[4] Koolapuiden lähimpinä sukulaisina pidetään sukua Octolobus sekä kotopuita (Pterygota).[4]

Elinympäristö

Koolapuun ja Cola nitidan siemeniä kutsutaan kolapähkinöiksi.

Koolapuita esiintyy lähes yksinomaan trooppisissa kosteissa ainavihannissa tai puoliainavihannissa metsissä. Ne kasvavat tavallisesti metsän aluskerroksessa latvuskerroksen alapuolella.[4]

Käyttö

Koolapuuta (Cola acuminata) ja Cola nitidaa viljellään ravintokasveina niiden runsaasti kofeiinia ja teobromiinia sisältävien siementen vuoksi. Siemeniä kutsutaan usein kolapähkinöiksi, vaikka ne eivät ole varsinaisesti pähkinöitä. Siemeniä käytetään useiden ruoka-aineiden ja juomien valmistuksessa, ja läntisessä Afrikassa niitä usein pureskellaan sellaisenaan. Myös lajien Cola ballayi, Cola verticillata ja Cola sphaerocarpa hedelmät ovat syötäviä.[5]

Lähteet

  1. ↑ USDA, ARS, National Genetic Resources Program: Cola Germplasm Resources Information Network - (GRIN). National Germplasm Resources Laboratory, Beltsville, Maryland. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Ella Räty: Viljelykasvien nimistö, s. 46. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  3. ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 17.12.2012.
  4. ↑ a b c d e f g h i Aaron David Pan & Bonnie F. Jacobs: The earliest record of the genus Cola (Malvaceae sensu lato: Sterculioideae) from the Late Oligocene (28–27 Ma) of Ethiopia and leaf characteristics within the genus. Plant Systematics and Evolution, 2009, 283. vsk, nro 3–4, s. 247–262. Springer Vienna. doi:10.1007/s00606-009-0225-1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Cola Notes Malvaceae.info. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b c H. Wild: Flora Zambesiaca: Taxon Detail: Cola Royal Botanical Gardens, Kew. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Cola The Plant List. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
  8. ↑ African Plant Database Conservatoire et Jardin botaniques de la Ville de Genève. Viitattu 17.12.2012. (englanniksi)
Taksonitunnisteet