Konevitsan kirkonkellot

Konevitsan luostarin kirkko,

Konevitsan kirkonkellot on vanha karjalainen kansansävelmä, jonka melodia jäljittelee Konevitsan luostarin kirkonkellojen sointia. Tunnetuimman version siitä tehnyt suomalainen Piirpauke-yhtye. Ensimmäisenä kappaleen levytti vuonna 1952 kanteletaiteilija Ulla Katajavuori.[1] Piirpauken versiota on käytetty muun muassa elokuvissa ja dokumenteissa sekä televisio-ohjelmissa.

Kansansävelmä ja Konevitsan kellot

Konevitsan kirkonkellot on vanha karjalainen kantelesävelmä, jonka melodia jäljittelee Laatokalla Konevitsan saaressa sijaitsevan Konevitsan luostarin kirkonkellojen sointia.[2] Niiden ääni kiiri aikoinaan kauas pitkin Laatokkaa ja kutsui ihmisiä kirkonmenoihin. Nykyään Konevitsassa on tiettävästi jäljellä ainoastaan yksi 1800-luvun alussa rakennetun luostarikirkon alkuperäisistä kelloista.[3] Yksi niistä tuotiin sodan myötä Suomeen ja on nykyään Paltamon kirkossa.[4]

Piirpauken versio

Piirpauken versio Konevitsan kirkonkelloista julkaistiin vuonna 1975 yhtyeen Piirpauke-nimisellä esikoisalbumilla. Se on myös Piirpauken tunnetuin kappale ja suurin hitti.[5] Yhtyeen johtohahmo Sakari Kukko oli saanut ajatuksen Konevitsan kirkonkellojen levyttämisestä kuultuaan siitä Ulla Katajavuoren version. Lopullisen muotonsa Piirpauken toteutus sai vasta levytyssession yhteydessä Finnvox-studiolla. Se sisältää kappaleen varsinaisen teeman lisäksi improvisoidun osuuden, jonka keskeisessä osassa on Hasse Wallin kuuluisa kitarasoolo. Improvisaation päättää myöhemmin kapellimestarina tunnetuksi tulleen Esa-Pekka Salosen soittama käyrätorvi, jonka jälkeen kappale palaa jälleen alkuperäiseen teemaansa.[2] Kappaleen sovittajaksi on levyllä merkitty Piirpauken jäsenten lisäksi myös 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut kanteleensoitonopettaja Paul Salminen.[6]

Piirpauken versiota on vuosien saatossa kuultu lukuisissa eri yhteyksissä, sitä on muun muassa käytetty musiikkina useissa elokuvissa ja dokumenteissa sekä televisio-ohjelmissa.[7] Vuoden 1975 studioäänityksen lisäksi kappale löytyy livealbumeilta Historia of Piirpauke Vol. 1 (1977) ja Metamorphosis – Live 1977–1995 (1995) sekä Hasse Wallin vuonna 2001 ilmestyneeltä konserttitaltioinnilta Todellinen Live.[6] Piirpauken esittämä Konevitsan kirkonkellot on mukana myös Wallin DVD:llä Live at Tavastia (2012).[8]

Muita levytyksiä

Ensimmäisen levytyksen Konevitsan kirkonkelloista teki Ulla Katajavuori vuonna 1952. Neljän kappaleen savikiekon julkaisi levy-yhtiö Rytmi. Myöhempinä vuosikymmeninä sen ovat levyttäneet muun muassa kanteleensoittaja Ilona Porma sekä Matti Kontion, Martti Pokelan ja Eeva-Leena Sariolan yhtye.[1] Sinfonia Lahti johtajanaan Osmo Vänskä teki kappaleesta oman orkesteriversionsa vuonna 2002, ja Piirpaukessa soittanut Hasse Walli puolestaan levytti sen samana vuonna englanninkielisellä nimellä Church Bells of Konevitsa.[6]

Suomalainen yhtye Sentenced käytti omaa versiotaan introna albumilla The Cold White Light (2002).[6] Vuonna 2008 Ismo Alangon ja Teho Majamäen muodostama duo Ismo Alanko Teholla lainasi melodiaa albumillaan Blanco Spirituals.[9] Myös Nylon 66’ers on versioinut kappaleen levyllään Love to love. Tässä versiossa kappaleen nimi on "The Chimes".

Lähteet

  1. ↑ a b Konevitsan kirkonkellot (Arkistoitu – Internet Archive) Äänitearkisto. Viitattu 17.10.2014.
  2. ↑ a b Väisänen, Kaisa: "Sakari Kukko – elämä, ura ja tuotanto: Pala suomalaisen populaarimusiikin historiaa vuodesta 1953 nykypäiviin" s. 83–85. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos, 2004.
  3. ↑ Konevitsa 12.6.2010. Uusi Suomi Puheenvuoro. Viitattu 17.10.2014.
  4. ↑ Paltamon kirkko (Arkistoitu – Internet Archive) Paltamon seurakunta. Viitattu 17.10.2014.
  5. ↑ 11.11. Teeman Elävä arkisto: Piirpauke 21.6.2014. Yle Teema. Viitattu 17.10.2014.
  6. ↑ a b c d Konevitsan kirkonkellot Fono-äänitetietokanta. Viitattu 17.10.2014.
  7. ↑ Hasse Walli Biografia Hasse Wallin kotisivut. Viitattu 17.10.2014.
  8. ↑ "Bluespedia" - Suomibluesin ja -soulin äänite- ja yhtyeluettelo (Arkistoitu – Internet Archive) Blues News. Viitattu 17.10.2014.
  9. ↑ Ismo Alanko Teholla – Blanco Spirituals 22.2.2008. Rumba. Viitattu 17.10.2014.