Kirje kolossalaisille

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Artikkelissa on paljon Raamatun tulkintaa, jolle ei ole merkitty lähdettä, ja voi olettaa, että se on tämän artikkelin kirjoittajan omaa tulkintaa, ja siksi tulisi näkemyksiä etsiä lähteistä.

Kirje kolossalaisille
Πρὸς Κολοσσαείς ἐπιστολή
Raamattu Uusi testamentti
Kolossalaiskirjeen alku. Codex Harleianus 5557, 1100-luku.
Synty
Kirjoittaja (perint.)	Paavali
Kirjoituspaikka	Rooma (vankila)
Kohde	Kolossain seurakunta
Ajoitus	n. 70–80 jaa
Teksti
Genre	kirje
Alkukieli	koinee-kreikka
Lyhenne	Kol.
Lukuja	4
Jakeita	95
Edeltävä: < Fil.Seuraava: 1. Tess. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista
Infobox OK

Kirje kolossalaisille eli Kolossalaiskirje (m.kreik. Πρὸς Κολοσσαείς ἐπιστολή, Pros Kolossaeis epistolē) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Kirjeen mukaan sen on kirjoittanut apostoli Paavali Kolossain (myös Kolossa) kaupungissa sijainneelle seurakunnalle. Pääosa nykypäivän tutkijoista ei pidä kirjettä Paavalin kirjoittamana, vaan ajoittaa sen vuosien 70–80 jaa. välille.^[1]

Historia

Paavali kirjoitti kirjeen Roomassa ensimmäisen vankeutensa aikana.^[2] todennäköisesti vuoden 57 keväällä tai, kuten jotkut ajattelevat, vuonna 62 ja pian sen jälkeen kun hän oli kirjoittanut Kirjeen efesolaisille. Kirjeet ovat myös sisällöltään ja rakenteeltaan hyvin samanlaisia.

Kuten jotkut muutkin Paavalin kirjeistä (esimerkiksi Ensimmäinen ja Toinen kirje korinttilaisille), tämäkin kirje näyttää saaneen alkunsa siitä, että Paavali on saanut jotakin kautta tietoa kirjeen kohteena olevan seurakunnan tilasta (1:4-8). Kirjeen tarkoituksena oli hyökätä väärää opetusta vastaan. Suuri osa kirjeestä on suunnattu sellaisia henkilöitä vastaan, jotka ovat yrittäneet yhdistää itämaista mystiikkaa ja askeettisuutta kristinuskoon ja luvanneet seurakuntalaisille korkeampaa hengellistä elämää ja syvempää henkien maailman tuntemista. Paavali väittää vastaan ja opettaa, että kaikki löytyy Jeesuksesta, joka on lunastanut kaikki ihmiset. Maininnat ”uudesta kuusta” ja ”sapatista” kertovat, että seurakunnassa on ollut myös juutalaiskristittyjä, jotka ovat halunneet vetää seurakuntaa pois evankeliumin yksinkertaisesta sanomasta.

Kolossalaiskirjeen luvussa 2 puhutaan näistä "juhla-ajoista", sekä "uudenkuun ja sapatin päivistä":

»Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.^[3]»

Toisen tulkinnan mukaan luvussa varoitetaan juutalaisten perinteiden lisäksi myös ympärillä asuvien pakanoiden perinteistä, siitä, etteivät kolossalaiset toisaalta antaisi juutalaisten lainopettajien lisätä juhla-aikoihin ja -tapoihin ja ruokalakeihin^[4][5] omia perinteitään^[6], mutta toisaalta etteivät he pakanoiden painostuksesta luopuisi noudattamasta Luojan asettamia juhla-aikoja^[7][8] ja ruokalakeja. Tätä tulkintaa tukee se,^{kenen mukaan?} ettei jakeessa sanota "...että te ette noudata...", vaan "...miten noudatatte...", joka viittaa siihen että kirjeen kirjoittaja on olettanut kolossalaisten uskovien noudattavan kyseisiä juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä, mutta joiden noudattamisesta tai noudattamistavasta jotkin heitä tuomitsivat. Seuraavassa jakeessa kirjoittaja sanoo myös:

»Ne (juhla-ajat, uudenkuun päivät ja sapatit) ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa...^[9]»

Sanat "ovat", ja "on tulossa" on kirjoitettu tulevassa muodossa, minkä vuoksi voidaan olettaa, että juhla-ajat ovat edelleen voimassa ja että olisi edelleen tulossa jotakin, jonka varjoa ne ovat. Tätä tukee^{kenen mukaan?} muun muassa Jesajan kirjan viimeinen luku, jossa sanotaan, että lopun aikoina (uuden maan ja uuden taivaan luomisen^[10][11] jälkeen) tulee koko ihmissuku aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina kumartumaan luojan eteen^[12].

Raymon Brownin mukaan^[13] 60 prosenttia kriittisistä tutkijoista on nykyään sitä mieltä, ettei kirje ole tosiasiassa Paavalin kirjoittama. Erimielisyydet koskevat kirjeessä käytettyä kieltä, tyyliä sekä Paavalille tyypillisten käsitteiden esiintymistä tai puuttumista. Toisaalta kirjeen erot joihinkin tunnustetusti Paavalin kirjoittamiin kirjeisiin (kuten Ensimmäiseen kirjeeseen tessalonikalaisille) voidaan selittää myös inhimillisillä vaihtelua aiheuttavilla tekijöillä.

Sisältö

Kuten suurin osa Paavalin kirjeistä, myös Kirje kolossalaisille koostuu kahdesta osasta: opillisesta ja käytännöllisestä osasta.

Opillinen osa muodostaa kaksi ensimmäistä lukua. Pääteema on käsitelty luvussa 2. Paavali varoittaa seurakuntaa, ettei se tulisi vedetyksi pois Jeesuksesta, joka oli kaikkien henkivaltojen pää. Kristus oli sen ruumiin pää, jonka jäseniä seurakuntalaiset olivat; ja jos he ovat todella yhteydessä häneen, kuinka he tarvitsisivat mitään muuta?

Käytännöllinen osa (luvut 3–4) painottaa velvollisuuksia, joita edellisestä opetuksesta seuraa. Seurakuntalaisten tulisi suunnata mielensä ylhäällä olevaan maanpäällisen sijasta (3:1-4), kuolettaa kaikki pahat ja maalliset puolet itsestään sekä pukeutua uuteen ihmiseen (3:5-14). Hän opettaa myös muita velvollisuuksia, jotka ovat todisteena siitä, että henkilö on todella kristitty.

Tykikus toimi kirjeenkantajana, samoin kuin Kirjeelle efesolaisille ja Kirjeelle Filemonille, ja hänen tehtävänsä oli myös kertoa vastaanottajille terveisiä Paavalilta ja tietoja hänen tilastaan (4:7-14). Hän myös kehottaa seurakuntaa vaihtamaan kirjeitä Laodikeian seurakunnan kanssa, toisin sanoen heille lähetetty kirje tuli lukea myös Laodikeiassa ja Laodikeiaan lähetetty kirje tulisi lukea heille (4:15-16). Jälkimmäinen kirje on ehkä efesolaiskirjeen nimellä tunnettu kirje tai sitten tuntematon kadonnut kirje. Apokryfikirjoihin kuuluva Kirje laodikealaisille on yleisesti todettu väärennökseksi, joka on perustunut tähän mainintaan.^lähde?

Lähteet

Kirjallisuutta

• Peltola, Olavi: ”Kirje kolossalaisille”, Löytöretki Uuteen testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-362-9. Teoksen verkkoversio.
• Thurén, Jukka: Paavalin kirjeet Filomonille, kolossalaisille, efesolaisille. Aurinko, 2011. ISBN 9789522301901.
• Allfree, Mark: The Epistle to the Colossians. Lulu.com, 2014. ISBN 1291942491. (englanniksi)
• Bruce, F. F.: The Epistles to the Colossians, to Philemon, and to the Ephesians. The New International Commentary on the New Testament 10. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1984. ISBN 0802825109. (englanniksi)
• Dunn, James D. G.: The Epistles to the Colossians and to Philemon. The New International Greek Testament Commentary. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2014. ISBN 0802872832. (englanniksi)
• Eadie, John: A Commentary on the Greek Text of the Epistle of Paul to the Colossians. Wipf and Stock Publishers, 1998. ISBN 1579101631. (englanniksi)
• Lenski, R. C. H.: The Interpretation of St. Paul's Epistles to the Colossians and Thessalonians. Commentary on the New Testament. Augsburg Fortress. ISBN 1451416881. (englanniksi)
• Smith, Hamilton: The Epistle to the Colossians. Scripture Truth, 2009. ISBN 0901860905. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirje kolossalaisille Wikimedia Commonsissa

Teksti

• Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Kirje kolossalaisille (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
  • Kirje kolossalaisille (Arkistoitu – Internet Archive) (1938)
• Kirje kolossalaisille. Suomenkieliset käännökset (1992, 1938 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä kreikankielinen alkuteksti (mm. Westcott-Hort -laitos). Uskonkirjat.net.
• Kirje kolossalaisille (1938, 1776 ja 1642). Finbible – suomalaisia raamatunkäännöksiä.

Muuta

• Aherne, Cornelius: Epistle to the Colossians Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
• Kirby, Peter (toim.): Colossians. Early Christian Writings. (englanniksi)
• Koskenniemi, Erkki & Thurén, Lauri: Kirje kolossalaisille. SLEY:n raamattuluennot.