Kiinan poliittinen vaikuttaminen ulkomailla

Kiinan ulkopoliittinen vaikuttaminen on voimistunut 2000-luvulla. Kiinalla on ulkomailla ainakin 200 erilaista vaikuttamisyhdistystä 90 maassa, ja niillä on kattojärjestö, joka toimii Yhteisrintaman työosasto -nimisen viraston alaisuudessa, joka taas kytkeytyy Kiinan kommunistiseen puolueeseen.^[1][2]

Suomessa on organisaatio nimeltään Finland Association for Promoting Peaceful Reunification of China (FAPPRC) eli Kiinan rauhanomaista jälleenyhdistymistä edistävä yhdistys Suomessa. Lisäksi Suomessa toimii kiinalaistaustaisia kaupan- ja vienninedistämisyhdistyksiä, esimerkiksi Suomi Kiina Kauppaliitto eli The Finnish Chinese Business Council. Yhdistys on verkostoitunut sekä liike-elämään että suomalaiseen politiikkaan. Turun yliopiston Itä-Aasian politiikan professorin Lauri Paltemaan mukaan järjestöt ovat kansalaisjärjestöiksi tekeytyviä valtiollisia organisaatioita. Jäseniksi houkutellaan tavallisia kansalaisia, joiden edellytetään olevan aktiivisia.^[1]

Kaksi yhdistyksissä toimivaa on aktiivisia myös suomalaisessa puoluepolitiikassa. Perussuomalaisissa toimiva kiinalaistaustainen yrittäjä Erlin Yang oli ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2017 Helsingissä. Hänellä on yhteyksiä Kiinan kommunistisen puolueen vaikuttamiskoneistoon. Hän on ollut Suomen kansalainen 1990-luvulta. Hän on perustanut yhdistyksen Suomi Kiina Kauppaliitto. Hänellä on yhteistyöprojekteja kansanedustaja Mika Niikon kanssa.^[1] Niikon laajat yhteydet Kiinaan nousivat julkisuuteen alkuvuonna 2020. Niikko sai Yangilta vaalirahoitusta, mutta ei kertonut siitä.^[3]. Yang on yhteistyössä Kiinan vaikuttamisorganisaation Yhteisrintaman kanssa ja on isännöinyt sen Suomen-vierailuja, muun muassa 2019 Yhteisrintaman vierailua Helsingissä.^[1]

FAPPRC:n perustajajäsen ja varanpuheenjohtaja on kokoomuksesta valittu Vantaan kaupunginvaltuutettu Jenni Chen-Ye, joka ei ole ilmoittanut yhdistystoiminnastaan lakisääteisessä sidonnaisuusilmoituksessa.^[1]

Kiinalla on maailmalla satoja Konfutse-instituutteja, myös Helsingin yliopistossa. Sen olemassaoloa on alettu kyseenalaistaa. Muun muassa Kiina-tutkija ja instituutin johtaja 2012–2016 Anja Lahtinen sanoo sitä epäakateemiseksi toimijaksi ja bränditahraksi. Instituutin nykyinen johtaja, Taiwanin kansalainen Julie Chen pitää laitosta taakkana yliopistolle, koska se on tarkkailun alla. Hän sanoo ottavansa huomioon Kiinasta tulevia toiveita.^[4] Niitä on lakkautettu monissa maissa, muun muassa Ruotsissa toimineet, sillä niitä pidetään Kiinan propagandakoneiston osana.^[5]

Kiinan Zhi Gong -puolueen kuuluu Yhteisrintaman alle, ja se pitää yhteyttä korkeakoulutettuihin ulkokiinalaisiin. Chinese Association of Science and Technology in Finland (CASTF) eli Kiinalainen tiede- ja teknologiayhdistys ry ajaa ilmoituksensa mukaan tiede- ja teknologia-alan yhteistyötä ja pyrkii edistämään Kiinan perinteistä kulttuuria. Se on kytköksissä Zhi Gong -puolueen Pohjoismaiden yhdistykseen. CASTF:n puheenjohtaja on Åbo Akademissa tutkijana työskentelevä Zhang Hongbo. Zhi Gong on Kiinan kommunistisen puolueen virallinen apupuolue, mutta ei puolue länsimaisessa mielessä vaan kommunistipuolueen apuväline älymystön tavoittamiseksi. Sen tehtävä on saada koulutetut kiinalaiset toimimaan Kiinan edun mukaan.^[1]

Järjestöjen aktiivit pyrkivät positiivisen vaikuttamisen lisäksi vaientamaan Kiinan arvostelijoita. Kiina-taustaisten järjestöjen keskeisiä tehtäviä ovat vastamielenosoitukset, kun Suomessa tai muualla järjestetään Kiinaa arvostelevia mielenosoituksia. Eri maissa toimivat yhtenäisyysyhdistykset ovat yhteydessä toisiinsa ja järjestävät keskinäisiä tapaamisia.^[1]

Australialaisen Kiina-tutkijan Alex Josken mukaan Kiinan tiede- ja teknologiayhdistysten tavoitteena on Yhteisrintama-viraston välityksellä poliittisten ponnistusten lisäksi viedä Kiinaan kehittynyttä teknologiaa, mistä on ilmaissut huolensa myös Suomen suojelupoliisi Suomen Kuvalehdessä.^[6].^[1]

Kiinan johtaja Xi Jinping nimitti puheessaan vuonna 2014 ulkomailla poliittista vaikuttamista harjoittavia organisaatioita "taika-aseeksi". Toiminta on laajentunut Xin aikana. Erityisen voimakkaasti Kiinan vaikuttamisyritysten sanotaan kohdistuneen Australiaan maan poliittisten ja ulkopoliittisten piirien ja kiinalaisväestön kautta. Aihetta on tutkinut Canterburyn yliopiston professori Anne-Marie Brady.^[7]

Kiina yritti lahjoa kiinalaistaustaisen australialaismiehen parlamenttiehdokkaaksi. Hän kertoi asiasta Australian turvallisuuspalvelulle ja löytyi sitten kuolleena hotellihuoneesta.^[1] Kiina otetta Australiasta on verrattu suomettumiseen.^[8] Australiaan 2011 muuttanut miljardööri Huang Xiangmo jakoi arviolta 46 miljoonaa euroa vaalirahoitusta ennen kuin hänet karkotettiin maasta 2019, mutta muutkin miljardöörit ja miljonäärit ovat tärkeässä roolissa. Työväenpuolueen nouseva tähti Sam Dastyari menetti asemansa, kun hänen tulkittiin tukeneen Kiinan toimia Etelä-Kiinan merellä Xiangmon rahoja vastaan. Suomessakin toimiva Yhteisrintaman työosasto on monien vaikutusoperaatioiden takana.^[9]

Huomiota on herättänyt myös Kiinan vaikutusvallan kasvu 2000-luvulla Afrikassa.^[10]

Lähteet