Kari Franck

Kari Juhani Franck (s. 22. toukokuuta 1940 Helsinki[1]) on suomalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän on näytellyt monissa elokuvissa. Ohjaustöihin kuuluu muun muassa Juhani Ahon kertomuksesta sovitettu televisioelokuva Rautatie (1973). Franckilla on poika Samuel (s. 1968), jonka äiti on näyttelijä Kristiina Halkola, sekä tytär näyttelijä Karoliina Franck, jonka äiti on näyttelijä Eeva Litmanen. Kapellimestari Mikko Franck on hänen veljenpoikansa.

Filmografia

Näyttelijänä

Ohjaajana

  • Vallankumous tai kuolema, 1968 (YLE)
  • Hyvää huomenta, 1970 (YLE)
  • Muuri, 1971 (YLE)
  • Rautatie, 1973 (YLE)
  • Maria, 1974 (YLE)
  • Isännät ja isäntien varjot 1–3, 1976–1977 (YLE)
  • Ei se säälistä parane, 1980 (YLE)
  • Kauhea murhamies Lalli, 1981 (YLE)
  • Onnentyttö, 1983 (YLE)
  • Juhani on kuumeessa, 1985 (YLE)
  • Paperienkelit, 1986 (YLE)
  • Mirjamille, 1987 (YLE)
  • Hymyhuulet, 1988 (YLE)
  • Pyykkipojat, 1989 (YLE)
  • Che – hän elää, 1989 (YLE)
  • Hyväntekijä, 1990 (YLE)
  • Maailman kahdeksan ihmettä (osat 1–4) 1990 (YLE)
  • Siisti homma, 1990 (YLE)
  • Varokaa putoavia esineitä 1–3, 1994 (YLE)
  • Käkikello 1–7, 1996 (YLE)
  • Nurkkapöytä Kämpissä, 1997 (YLE)
  • Kivat sulle, moi, 1999 (YLE)
  • Musta sukka, 2001 (YLE)

Lähteet

  1. Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993

Aiheesta muualla

  • Kari Franck Elonetissä.
  • Kari Franck Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • VIAF
Kansalliset
  • Espanja
Henkilöt
  • Ritva
    • 2
  • Elonet
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.