Kanneljärvi

Kanneljärven kunta
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Rannan kihlakunta
Kuntanumero 215
Perustettu 1925
– emäpitäjä Uusikirkko
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 246,3 km²
Väkiluku 3 805  [1]
(1939)
väestötiheys 15,45 as./km²
Infobox OK
Kanneljärven perinnevaakuna.
Kanneljärven pitäjäviiri.

Kanneljärvi on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kanneljärven pinta-ala oli 246,3 km² ja asukasluku 3 552 (1939).

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 8 koulupiiriin.[2]

Historiaa

Kanneljärvi erotettiin Uudestakirkosta omaksi kunnakseen vuonna 1925. Kanneljärven luterilaisen kirkon lisäksi Kanneljärvellä sijaitsi ortodoksinen Mustamäen Kristuksen kirkastumisen kirkko eli Mustamäen kirkko. Mustamäen kirkko tuhoutui jatkosodassa, mutta luterilainen kirkko säästyi. Se paloi 1984, mutta runko on edelleen pystyssä.

Kanneljärven väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Pertteli, Salo, Suomusjärvi ja Uskela. [3]

Nykyaika

Kanneljärven kirkonkylän venäjänkielinen nimi on ollut Pobeda (Победа) vuodesta 1948 lähtien, ja se on nykyisin Leningradin alueen Raivolan kuntaan kuuluva taajama.

Kanneljärven nimi on Venäjällä säilynyt Kanneljärven aseman ja asemakylän nimenä (ven. Каннельярви).

Kanneljärveläisiä

Lähteet

  1. Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  2. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla

  • Kanneljärvi - pitäjä kannaksella
  • Kanneljärvi (luovutettukarjala.fi)
  • Kanneljärven kartta (luovutettukarjala.fi)
  • Kanneljärvisäätiö (Arkistoitu – Internet Archive)


Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sodan jälkeen muihin kuntiin yhdistetyt

Jääski | Korpiselkä | Pälkjärvi | Säkkijärvi | Vahviala

toimintaansa vuoden 1948 jälkeen jatkaneet

Ilomantsi | Inari | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko

osin

Bromarv | Degerby | Espoo | Inkoo | Kirkkonummi | Siuntio

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.