Kalervo Pellinen

Kalervo Pellinen
Turun kaupunginjohtaja
5. maaliskuuta 1952 – 22. kesäkuuta 1961
Edeltäjä	Eero Mantere
Seuraaja	Harras Kyttä
Henkilötiedot
Syntynyt	5. helmikuuta 1905
Kuollut	22. kesäkuuta 1961 Turku
Puoliso	Helvi Pellinen
Tiedot
Puolue	Sitoutumaton
Koulutus	Yl oikt, varatuomari
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kalervo Pellinen (5. helmikuuta 1905 – 22. kesäkuuta 1961 Turku) toimi Turun kaupunginjohtaja vuodesta 1952 vuoteen 1961. Ennen virkaansa Turussa Pellinen oli toiminut kauppalanjohtajana Forssassa vuosina 1936–1946 sekä kaupunginjohtajana Hämeenlinnassa vuosina 1947–1952. Koulutukseltaan Pellinen oli juristi ja ennen julkista uraansa hän työskenteli myös asianajajana. Pellinen luonnehti itseään ensisijaisesti kunnallismieheksi ja poliittisilta näkemyksiltään edistykselliseksi konservatiiviksi. Pellinen toimi myös vakuutusyhtiö Sammon hallintoneuvoston puheenjohtajana.

Pellinen oli vapaa-ajallaan innokas metsästäjä ja urheilija. Hän toimi Suomen Nyrkkeilyliiton varapuheenjohtajana ja Suomen Valtakunnan Urheiluliiton hallituksen jäsenenä. Hän tuomaroi mm. vuoden 1936 Berliinin olympialaisten nyrkkeilyturnauksessa.^[1] Vuoden 1952 Helsingin Olympialaiset koskettivat myös Pellistä, sillä Hämeenlinnan Ahvenistolla suoritettiin nykyaikainen 5-ottelu ja Turun Kupittaan uudella stadionilla pelattiin Olympialaisten jalkapallo-otteluita.

Pellinen sairastui ja kuoli virassaan Turussa 22. kesäkuuta 1961.

Turun kaupunginjohtajana

Valinta Turun kaupunginjohtajaksi

Turun kolme ensimmäistä kaupunginjohtajaa, Armas Ensiö, Arvi Hällfors ja Eero Mantere, olivat taustaltaan porvarillisia, ja heidän valintansa Turun kaupunginvaltuustossa oli ollut varsin yksimielistä. Vuoden 1946 kunnallisvaalit olivat muuttaneet kaupungin valtasuhteita siten, että SKDL ja SDP olivat saavuttaneet valtuuston enemmistön. Kaupunginjohtaja Mantereen irtisanoutuessa vuonna 1951 valtuuston voimasuhteet olivat 31–22 vasemmiston hyväksi ja vasemmistolaisella ehdokkaalla oli ensimmäistä kertaa kaupungin historiassa aito mahdollisuus päästä kaupunginjohtajaksi.

Kun kaupunginjohtaja Eero Mantere erosi tehtävästään, ryhtyi kaupunginhallituksen jäsen, kokoomuksen edustaja Olavi Santalahti toimiin. Santalahti arveli vasemmiston epäyhtenäisyyden vuoksi, että hyvälle sitoutumattomalle ehdokkaalle oli saatavissa sosiaalidemokraattien tuki. Santalahti soitti Kalervo Pelliselle, joka tuolloin työskenteli Hämeenlinnan kaupunginjohtajana. Puhelimeen vastasi ensin Pellisen vaimo Helvi Pellinen, joka tyrmäsi Santalahden ehdotuksen heti alkuun. Muutaman suostuttelupuhelun jälkeen Kalervo Pellinen kuitenkin suostui ehdokkaaksi Turun kaupunginjohtajan virkaan.

Vasemmiston hajaannus näkyi valtuuston kokouksessa, jossa kaupunginjohtaja valittiin. Marraskuussa 1951 pidetyn vaalin ensimmäisessä äänestyksessä Kalervo Pellinen sai 22 ääntä, SKDL:n Erkki Nieminen 17 ääntä ja SDP:n Jorma Tuominen 13 ääntä. Toisella kierroksella Pellinen sai valintaan oikeuttavat 35 ääntä ja Nieminen 17 ääntä. Kaikki SDP:n kaupunginvaltuutetut siirtyivät siis Pellisen valinnan tueksi. Valinnan jälkeen Pellinen antoi lausunnon, jossa hän kertoi tulevansa innokkaalla mielellä Turkuun, koska kaupungin talous oli hyvässä kunnossa ja Turku oli tunnettu monipuolisesta elinkeinoelämästään ja rikkaasta kulttuuriperinnöstä.

Turun uudisrakentaminen

Kalervo Pellisen kausi Turussa oli sekä itse kaupungin että koko Suomen vahvan kasvun ja sodasta elpymisen aikaa. Turun kaupunginjohtaja oli tuolloin Turun todellinen johtaja. Hän hoiti kaupungin korkeinta virkaa ja oli kaupunginhallituksen sekä kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunnan puheenjohtaja. Turun asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari johti Turussa kaavoitusta. Laisaareen periaatteina olivat uudistaminen ja tehokkuus. Pellinen joutuikin työssään asettamaan vastakkain tehokkuuden sekä vanhat kulttuuriarvot. Yleinen mielipide ei vielä 1950-luvun alussa ollut herännyt huomaamaan vanhojen rakennusten kulttuuriarvoa ja sodasta elpyminen ja autoistuminen edellyttivät uutta rakentamista ja uutta liikennesuunnittelua.

Turussa alkoi museolautakunnan kokouksissa keskustelu vanhojen rakennusten suojelusta. Museolautakunta laati Haakon Wainion (SDP) johdolla vuonna 1955 listan Turussa sijaitsevista rakennuksista, jotka tulisi suojella uudisrakentamiselta. Museonjohtaja Irja Sahlberg ja amanuenssi C. J. Gardberg kävivät luovuttamassa listan kaupunginjohtaja Pelliselle uudenvuodenaattona 1955. Irja Sahlberg kertoi myöhemmin, ettei Pellinen ollut lainkaan tyytyväinen saadessaan listan haltuunsa. Pellinen kommentoi listaa julkisuudessa lyhyesti toteamalla, että ”luettelo on arvokas ja me kiinnitämme siihen huomiota, se sisältää kuitenkin lähes puolet Turun rakennuksista”. Listaa ei koskaan vahvistettu Turun kaupunginvaltuustossa, vaikka siitä usein keskusteltiinkin. Todellisuudessa listalla oli rakennuksia vain 32:sta osoitteesta. Listan kohteista purettiin myöhemmin 11. Säilyneiden kohteiden joukossa olivat muun muassa Åbo Svenska Teatern, Vartiovuoren tähtitorni sekä Ravintola Pinella.

Vaikka Pellinen ei ollut suojeltujen kohteiden listasta innoissaan, hän myöhemmin yritti tarmokkaasti ajaa Turun yliopiston vanhan päärakennuksen eli Phoenixin suojelua. Kun yliopiston siirtyminen Vesilinnanmäelle varmistui, kaupunki alkoi neuvotella rakennuksen ja tontin ostamista kaupungille. Pellinen saavutti Turun yliopiston johdon kanssa neuvottelutuloksen, jonka mukaan Turku ostaisi tontin ja rakennukset 95 miljoonan vanhan markan hintaan. Asia oli viidesti esillä kaupunginvaltuustossa ja ratkaisu tehtiin 22. syyskuuta 1958. Hinta oli jatkoneuvottelujen aikana pudonnut 10 miljoonalla, mutta valtuusto päätti Paavo Aition (SKDL) ehdotuksesta, että rakennusta ei osteta. Enemmistö valtuustosta oli ostamisen kannalla, mutta SKDL:n 18 hengen määrävähemmistö esti kaupan, jonka seurauksena vanha yliopistorakennus myöhemmin purettiin. Tämä oli kova isku kaupunginjohtaja Pelliselle sekä häntä tukeneelle porvari-demarikoalitiolle. Kaupunginjohtajan ajatuksena oli ollut rakennuksen muuttaminen kaupungin virastoksi, ja ravintolan tilalle hän oli suunnitellut nuorisokahvilaa. Rakennuksen oston estänyt kaupunginvaltuutettu Paavo Aitio kertoi myöhemmin halunneensa rakennusmiehille enemmän töitä uudisrakennuksilla.

Suomen Joutsenen siirto Turkuun

Kalervo Pellinen ehti vajaat 10 vuotta kestäneen kautensa aikana aloittaa useita hankkeita ja suunnitelmia, joista monet toteutuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen. Tällaisia olivat muun muassa Turun kaupunginteatterin rakentaminen, Wäinö Aaltosen museon suunnittelu ja Suomen Joutsenen saaminen Turkuun merimiesammattikouluksi. Pellinen teki Suomen Joutsenen suhteen yhteistyötä kaupunginhallituksen jäsen Santalahden sekä Merimies-Unionin puheenjohtajan Niilo Wällärin kanssa.

Pellinen ja Santalahti kävivät Wällärin luona ja sopivat taktiikasta. Turun kaupunki lupasi aluksen korjaukseen 20 miljoonaa markkaa ja teki asiasta esityksen valtioneuvostolle. Kun asia ei alkuun edennyt, Wälläri jätti jouluaattona 1959 pääministeri V. J. Sukselaiselle uhkavaatimuksen Suomen Joutsenen Turkuun siirtämisestä ja uuden vaatimuksen 4. tammikuuta 1960 ilmoittaen kaikkien jäänmurtajien pysähtyvän, mikäli alusta ei hinata Turkuun. Uhkavaatimukset tehosivat ja 17. tammikuuta satoja turkulaisia oli vastaanottamassa Suomen Joutsenta, kun se saapui sumun keskeltä Turun satamaan.

Lähteet

• Pekka Ruola: Kalervo Pellinen, Turun kaupunginjohtajana 1952–1961. Suomen Turku - Åbo, vår stad, 2013, nro 2, s. 16–17.
• Suomen Lakimiehet – Finlands Jurister 1958. Toim. Eero Schrey. Suomen lakimiesliiton kirjasarja N:o 11, Vammala 1958.

Viitteet

Edeltäjä: Eero Mantere

Turun kaupunginjohtaja 1952–1961

Seuraaja: Harras Kyttä