Kalastajalepakko
| Kalastajalepakko | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Kalastajalepakot Noctilionidae |
| Suku: | Noctilio |
| Laji: | leporinus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Kalastajalepakko (Noctilio leporinus) on toinen kalastajalepakoiden heimon lajeista. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on isokalastajalepakko.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Kalastajalepakoita esiintyy Amerikan mantereella Meksikosta Pohjois-Argentiinaan ja monilla saarilla. Laji viihtyy luolissa, ontoissa puissa ja kallionkoloissa,[3] asuinympäristö sijaitsee trooppisessa ja subtrooppisessa metsässä lähellä vettä.[4]
Anatomia
Kalastajanlepakko on kooltaan suuri, sen massa on 40–79 g, ruumiin pituus 10 cm ja kyynärvarsi 8 cm. Sen korvat ovat teräväkärkiset ja ovat taipuneena eteenpäin. Lajille on tyypillistä myös jäniksen ristihuulta muistuttava ihopoimu kasvoissa.[4]
Sen turkki on lyhyt ja karvat ohuet.[3] Jalat kalastajalepakolla ovat suuret ja sen varpaissa on pitkät kynnet.[4]
Elintavat
Kalastajalepakot voivat elää usean sadan yksilön ryhmissä, joissa on kumpaakin sukupuolta. Naaraat muodostavat pieniä ryhmiä, joissa on lisäksi yksi uros ja muut urokset muodostavat omat erilliset ryhmänsä.[3]
Naaraan raskaus saattaa kestää yhdeksän kuukautta, mihin sisältyy viivästetty hedelmöitys.[3]
Ravinto
Laji pystyy pyydystämään kaloja jaloillaan ja saalistus tapahtuu kaikuluotauksen avulla tavallisesti myöhään iltapäivällä. Lisäksi kalastajalepakoille kelpaavaa ravinnoksi myös vesihyönteiset ja äyriäiset.[4]
Lähteet
- ↑ a b Barquez, R., Perez, S., Miller, B. & Diaz, M.: Noctilio leporinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) koivu.luomus.fi. 2008. Viitattu 22.6.2018.
- ↑ a b c d Anthony Michael Hutson: Microchiropteran bats, s. 145. IUCN, 2001. ISBN 9782831705958. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 90-91. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
| ||||||||||
