Jouko Klemettilä
| Jouko Klemettilä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jouko Antero Klemettilä |
| Syntynyt | 3. maaliskuuta 1961 (ikä 63) Rauma |
| Ammatti | Näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1983– |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Jouko Antero Klemettilä (s. 3. maaliskuuta 1961 Rauma)[1] on suomalainen näyttelijä, joka on työskennellyt Intimiteatterissa, Teatteri Pienessä Suomessa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän on näytellyt myös useissa suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä toiminut ääninäyttelijänä.
Klemettilä sai teatterikipinän veljeltään ja hakeutui ensin kotikaupunkinsa nuorisoteatteriin ja sitten Rauman kaupunginteatterin iltanäyttelijäksi. Hänet hyväksyttiin vuonna 1982 Teatterikorkeakouluun, jossa hän pääsi Jouko Turkan suosioon. Hän valmistui 1986 ja työskenteli ensin Intimiteatterissa, sitten vuodesta 1987 Teatteri Pienessä Suomessa ja siirtyi vuonna 1998 Helsingin kaupunginteatteriin.[2][3]
Klemettilä sai näyttämötaiteen valtionpalkinnon 31-vuotiaana vuonna 1992[4].
Teatterirooleja
Intimiteatteri
- Todellinen prinsessa (1986) – prinssi[5]
Pieni Suomi
- Kellopeli appelsiini (1991) – Alex
- Nuoren Wertherin kärsimykset (1991) – Werther
- Romeo ja Julia (1992) – Julia[3]
- Huck Finn (1992) – Huck Finn[6]
- Ahmed Ahneen syntymäpäivä (1992) – Ahmed Ahne[7]
- Kuolleet sielut (1994) – Tšitšikov[8]
Suomenlinnan kesäteatteri
- Lokki (1998)[3]
Ryhmäteatteri
- Lokki (1998) – Medvedenko, opettaja
Helsingin kaupunginteatteri
- Don Juan (2000) – Don Juan
- Kultalampi (2000) – Charlie Martin
- Nuoruuden suloinen lintu (2003) – Tom Junior
- Elling (2004) – Elling
- Hitlerin sateenvarjo (2004) – Hitler
- Ne kahdeksan valittua (2005) – Heinrich Himmler
- Täti ja minä (2006) – Kemp
- Suurenmoista! (2006) – Cosme McMoon
- Missä kuljimme kerran (2008) – Henning Lund
- Otetaas toiset! (2014) – Billy Bartlett
- Kirsikkatarha (2019) – Pištšik
- Fanny ja Alexander (2022) – Isaac Jacobi[3][9]
Filmografia
Elokuvat
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1983 | Mona ja palavan rakkauden aika | Jore |
| 1986 | Linna | |
| 1987 | Lain ulkopuolella | puolestapuhuja M. Holmström |
| 1987 | Viimeinen ilta | Kake |
| 1990 | Kiljusen herrasväen uudet seikkailut | opettaja |
| 1991 | Kadunlakaisijat | karatemies |
| 1992 | Kultainen vasikka | Karhu |
| 1998 | Vita nuova | henkilöstöpäällikkö |
| 2004 | Vares – yksityisetsivä | pappi |
| 2007 | Sooloilua | Tappinen |
| 2009 | Rööperi | talonmies |
Televisiosarjat
| Vuosi | Sarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1993 | Joulukalenteri | kertojatonttu |
| 1993 | Kertomuksia kaatopaikalta | Ankka |
| 1996 | Sergein totuus | Lare |
| 1996–1997 | Olen Finni | useita rooleja |
| 1996–2001 | Iltalypsy | urheilutoimittaja Pertti 'Pera' Kartio |
| 1997 | Ota ja omista | Make |
| 1998 | Team Ahma | Jaakko Ahma nuorena (jakso 12) |
| 1999 | Muodollisesti pätevä | Martti |
| 2002 | Kylmäverisesti sinun | poliisipappi |
| 2005 | Kumman kaa | talonmies |
| 2006 | Presidentit | ulkoministeri Paavo Väyrynen |
| 2008 | Piru ja peijooni | pääministeri Kalevi Sorsa |
| 2018 | Keisari Aarnio | Pertti Friman |
| 2019 | Sipoon herttua | Heinätsalo |
| 2020, 2023 | Sunnuntailounas | Busse |
| 2022 | Made in Finland | Harry Mildh |
Dubbaukset
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Lähteet
- Jouko Klemettilä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Jouko Klemettilä Elonetissä.
Viitteet
- ↑ Seppälä, Riitta & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 221. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0236-X.
- ↑ Damström, Annika: Jouko Klemettilä Helsingin kaupunginteatteriin. Helsingin Sanomat, 5.2.1998. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ a b c d Kytölä, Laura: 1990-luvulla Jouko Klemettilästä tuli tähtinäyttelijä ja teatterin takapihalla kirkui tyttölauma – Julkisuus toi kuitenkin mukanaan myös häiriköt. (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 3.3.2021. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ Moring, Kirsikka: Nuori Werther, Julia ja Ahmed säteilevät samassa persoonassa. Jouko Klemettilän työ Pienessä Suomessa palkittiin oikealla hetkellä. Helsingin Sanomat, 30.9.1992. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ Moring, Kirsikka: Lasten juhlaviikot myivät itsensä. Mörkö matkusti Vikingillä – Intimin satu onnistui. Helsingin Sanomat, 17.11.1986, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Rautio, Ilse: Rakastunut sankari vai sietämätön hölisijä. Teatteri Pienen Suomen suuri sankari, näyttelijä Jouko Klemettilä vaihtaa hahmoa illasta toiseen. Helsingin Sanomat, 19.1.1992, s. 48. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kajava, Jukka: Hitsiin draaman lait! Pienen Suomen Ahmed Ahne on teatterin sarjakuvaa, mutta elää Jouko Klemettilän näyttelijänpanoksesta. Helsingin Sanomat, 26.9.1992, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Moring, Kirsikka: Kun kauppa käy, ovat kuolleetkin myynnissä. Jouko Klemettilä laajentaa skaalaansa Gogolin Tshitshikovina Pienessä Suomessa. Helsingin Sanomat, 12.3.1994, s. 32. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hakutulos "Jouko Klemettilä" Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 4.5.2024.
|
