Johannes Peter Müller
| Johannes Peter Müller | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1801 Koblenz, Ranskan ensimmäinen tasavalta |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 1858 (56 vuotta) Berliini, Preussin kuningaskunta |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Karl Asmund Rudolphi, Philipp Franz von Walther ja August Franz Josef Karl Mayer |
| Oppilaat | Hermann von Helmholtz, Ludwig Traube, Theodor Schwann, Hermann Senator, Wilhelm Wundt ja Jakob Henle |
| Tutkimusalue | fysiologia, anatomia |
| | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Johannes Peter Müller (14. heinäkuuta 1801 Koblenz, Ranskan ensimmäinen tasavalta – 28. huhtikuuta 1858 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen lääkäri ja professori, joka on nykyaikaisen fysiologian perustajia. Hän suoritti uraauurtavia tutkimuksia fysiologian ja anatomian eri aloilla.[1][2]
Elämä
Müller syntyi Koblenzissa 14. heinäkuuta 1801. Vuonna 1819 hän pääsi Bonnin yliopistoon, jossa hänestä tuli dosentti vuonna 1824, fysiologian ylimääräinen professori vuonna 1826 ja varsinainen professori vuonna 1830. Vuonna 1883 hän siirtyi Berliinin yliopistoon, jossa hän hoiti anatomian ja fysiologian professuuria erittäin ansiokkaasti kuolemaansa saakka 28. huhtikuuta 1858.[1]
Fysiologian ja anatomian tutkimukset
Müller teki lukuisia tutkimuksia fysiologian eri osa-alueilla, ja erityisesti hän laajensi tietämystään äänen, puheen ja kuulon mekanismista sekä imunesteen, maitiaisnesteen ja veren kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista. Vuosina 1833-1840 ilmestynyt Müllerin käsikirja Handbuch der Physiologie des Menschen merkitsi uuden kauden alkua fysiologian tutkimuksessa. Siinä yhdistettiin ensimmäistä kertaa ihmisen anatomian ja vertailevan anatomian sekä kemian ja muiden tieteenalojen tulokset fysiologisten ongelmien tutkimiseen. Tärkein osa teoksesta käsitteli hermoston toimintaa ja aistien mekanismia. Tässä hän esitti aiemmin tuntemattoman periaatteen, jonka mukaan aistihermon ärsytyksen jälkeinen aistimus ei riipu ärsytystavasta vaan aistinelimen luonteesta. Niinpä verkkokalvoon ja näköhermoon vaikuttava valo, paine tai mekaaninen ärsytys tuottaa valon vaikutelman.[1]
Elämänsä myöhemmässä vaiheessa hän omistautui pääasiassa vertailevalle anatomialle. Kalat ja merten selkärangattomat olivat hänen suosikkiaiheitaan tutkimuksessa. Müllerin oppilaisiin kuuluivat sellaiset arvostetut fysiologit kuin Hermann von Helmholtz ja Emil du Bois-Reymond.[1]
Handbuch der Physiologie -kirjan lisäksi hänen julkaisujaan ovat Zur vergleichenden Physiologie des Gesichtssinns (1826); Über die phantastischen Gesichtserscheinungen (1826); Bildungsgeschichte der Genitalien (1830); De glandularum secernentium structura (1830); Vergleichende Anatomie der Myxinoiden (1834-1843); Systematische Beschreibung der Plagiostomen (1841); System der Asteriden (1842) ja Horae ichthyologicae (1845-1849). Johann Friedrich Meckelin (1781-1833) kuoleman jälkeen Müller toimitti Archiv fur Anatomie and Physiologie -lehteä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e Müller, Johannes Peter Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 19.10.2021.
- ↑ Müller, Johannes Peter Pieni Tietosanakirja. 1925-1928. Viitattu 19.10.2021.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johannes Peter Müller Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
