Japanin viralliset suurkaupungit

SapporoHakodateAsahikawaAomoriHachinoheMoriokaSendaiAkitaYamagataKōriyamaIwakiMitoTsukubaUtsunomiyaMaebashiTakasakiIsesakiŌta (Gunma)SaitamaKawagoeKumagayaKawaguchiTokorozawaKasukabeSōkaKoshigayaChibaFunabashiKashiwaJokohamaKawasaki (Kanagawa)YokosukaHiratsukaOdawaraChigasakiSagamiharaAtsugiYamato (Kanagawa)NiigataNagaokaJōetsuToyamaKanazawaFukuiKōfuNaganoMatsumotoGifuShizuokaHamamatsuNumazuFuji (kaupunki)NagoyaToyohashiOkazakiIchinomiyaKasugaiToyota (kaupunki)TsuYokkaichiŌtsuKiotoOsakaSakaiKishiwadaToyonakaSuitaTakatsukiHirakata (Osaka)Ibaraki (Osaka)YaoNeyagawaHigashiōsakaKōbeHimejiAmagasakiAkashiNishinomiyaKakogawaTakarazukaNaraWakayamaTottoriMatsueOkayamaKurashikiHiroshimaKureFukuyamaShimonosekiTakamatsuMatsuyamaKōchiKitakyushuFukuokaKurumeNagasakiSaseboKumamotoŌitaMiyazakiKagoshimaNaha
(Väripalloa napsauttamalla pääsee kaupungin artikkeliin)
      ― Virallinen suurkaupunki
      ― Ydinkaupunki
      ― Erityiskaupunki

Japanin viralliset suurkaupungit (jap. 政令指定都市, seirei shitei toshi, ”valtion [asetuksella] nimittämät kaupungit”) ovat Japanin paikallishallintolaissa (jap. 地方自治法, Chihō jichihō, luvun 252 pykälä 19) määritelty suurkaupunkien luokka. Virallisia suurkaupunkeja on yhteensä 20: niissä täytyy lain mukaan olla vähintään 500 000 asukasta, mutta valtaosassa asukkaita on yli miljoona.[1]

Virallisille suurkaupungeille annetaan useita valtaoikeuksia, jotka kuuluvat tavallisesti prefektuureille. Nämä oikeudet koskevat 18:aa eri aluetta, kuten kaupunki- ja liikennesuunnittelua sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Käytännössä viralliset suurkaupungit toimivat prefektuurien kanssa samalla tasolla.[1]

Historia

1920- ja 1930-luvuilla kaupungeille annettiin Japanissa vähitellen laajempi itsehallinto. Tähän liittyen Tokion kaupunki liitti itseensä vuonna 1932 suuria alueita, niin että sen pinta-ala laajeni viisinkertaiseksi. Toisen maailmansodan aikana paikallishallinto kuitenkin lakkautettiin, ja Tokion kaupunki asetettiin suoraan keskushallinnon alaisuuteen prefektuurina. Sodan jälkeen voimaan astui uusi laki Tokion erityisasemasta maan pääkaupunkina. Sen myötä Tokio jaettiin erillisalueisiin, joista kukin sai samantyyppiset oikeudet kuin muilla kaupungeilla. Uusi paikallishallintolaki vuonna 1947 palautti itsehallinnon kaikille kunnille. 1950-luvun kuluessa sitä muutettiin antamaan lisää valtaa maan suurimmille kaupungille. Vuonna 1956 laissa määriteltiin Tokion jälkeen tärkeimmät viisi kaupunkia, joissa oli yli miljoona asukasta – Kioto, Osaka, Jokohama, Nagoya ja Kōbe – virallisiksi suurkaupungeiksi.[2]

Virallisille suurkaupungeille annettiin monia valtaoikeuksia, jota yleensä kuuluvat prefektuureille. Lisäksi ne jaettiin suuralueisiin (区, ku), joilla on kaikilla oma hallintonsa. Tokion erillisalueista poiketen suuralueiden valtuutetut nimittää kuitenkin kaupungin pormestari, eikä heitä valita vaaleilla. Alun perin virallisilta suurkaupungeilta vaadittiin useita ominaisuuksia: kaupungissa tuli olla vähintään 500 000 asukasta, sen väestötiheyden tuli olla yli 2 000 asukasta neliökilometrillä ja asukkaista alle kymmenesosa sai olla töissä alkutuotannon parissa. Seuraavien vuosikymmenten aikana useat kaupungit saavuttivat tarvittavat vaatimukset joko luonnollisen kasvun (kuten Suur-Tokioon kuuluva Kawasaki) tai kuntaliitosten kautta (kuten usean kaupungin yhteenliittymänä syntynyt Kitakyūshū). Myöhemmin asukastiheyteen ja talousrakenteeseen liittyvät kriteerit poistettiin, mutta käytännössä virallisen suurkaupungin asema annettiin vain kaupungeille, joissa oli tai joissa ennustettiin pian olevan yli miljoona asukasta. Chiba oli ensimmäinen virallinen suurkaupunki, joka ei koskaan saavuttanut miljoonan asukkaan rajaa.[2]

1990- ja 2000-luvuilla paikallishallintolakiin tehtiin merkittäviä uudistuksia, ja virallisten suurkaupunkien alapuolelle perustettiin kaksi uutta kaupunkiluokkaa, ydinkaupungit vuonna 1995 ja erityiskaupungit vuonna 2000. Eräs syy näille uudistuksille oli vaikea taloudellinen tilanne. Maan hallitus otti tavoitteekseen kuntien määrän voimakkaan vähentämisen, ja uusilla suurkaupunkinimityksillä kaupunkeja rohkaistiin muodostamaan suurempia hallinnollisia yksiköitä. Nimityksistä onkin tullut tapa nousta ylemmäs kansallisessa kuntahierarkiassa ja hyötyä korkeamman aseman tuomista eduista. Merkittävä kuntaliitos tapahtui vuonna 2001, kun Urawan, Ōmiyan ja Yonon kaupungit yhdistyivät uudeksi Saitaman kaupungiksi, jolle myönnettiin virallisen suurkaupungin asema. Muutaman vuoden kuluessa jo lähes 80 prosenttia maan kunnista harkitsi kuntaliitoksia. Vuonna 2002 paikallishallintolakia uudistettiin jälleen, ja virallisten suurkaupunkien epävirallista väestörajaa laskettiin miljoonasta 700 000 henkeen. Muutoksen myötä virallisten suurkaupunkien määrä kasvoi 2000-luvulla nopeasti.[2]

Nimitetyt kaupungit

Kaupunki Prefektuuri Nimitetty Suuralueet (kaupungintalon sijainti lihavoitu)
1 Sapporo Hokkaidōn prefektuuri 1972-04-01 1. huhtikuuta 1972 10 suuraluetta: Chūō-ku・Kita-ku・Higashi-ku・Shiroishi-ku・Toyohira-ku・Minami-ku・Nishi-ku・Atsubetsu-ku・Teine-ku・Kiyota-ku
2 Sendai Miyagin prefektuuri 1989-04-01 1. huhtikuuta 1989 5 suuraluetta: Aoba-ku・Miyagino-ku・Wakabayashi-ku・Taihaku-ku・Izumi-ku
3 Saitama Saitaman prefektuuri 2003-04-01 1. huhtikuuta 2003 10 suuraluetta: Nishi-ku・Kita-ku・Ōmiya-ku・Minuma-ku・Chūō-ku・Sakura-ku・Urawa-ku・Minami-ku・Midori-ku・Iwatsuki-ku
4 Chiba Chiban prefektuuri 1992-04-01 1. huhtikuuta 1992 6 suuraluetta: Chūō-ku・Hanamigawa-ku・Inage-ku・Wakaba-ku・Midori-ku・Mihama-ku
5 Jokohama Kanagawan prefektuuri 1956-09-01 1. syyskuuta 1956 18 suuraluetta: Tsurumi-ku・Kanagawa-ku・Nishi-ku・Naka-ku・Minami-ku・Kōnan-ku・Hodogaya-ku・Asahi-ku・Isogo-ku・Kanazawa-ku・Kōhoku-ku・Midori-ku・Aoba-ku・Tsuzuki-ku・Totsuka-ku・Sakae-ku・Izumi-ku・Seya-ku
6 Kawasaki 1972-04-01 1. huhtikuuta 1972 7 suuraluetta: Kawasaki-ku・Saiwai-ku・Nakahara-ku・Takatsu-ku・Miyamae-ku・Tama-ku・Asao-ku
7 Sagamihara 2010-04-01 1. huhtikuuta 2010 3 suuraluetta: Midori-ku・Chūō-ku・Minami-ku
8 Niigata Niigatan prefektuuri 2007-04-01 1. huhtikuuta 2007 8 suuraluetta: Kita-ku・Higashi-ku・Chūō-ku・Kōnan-ku・Akiha-ku・Minami-ku・Nishi-ku・Nishikan-ku
9 Shizuoka Shizuokan prefektuuri 2005-04-01 1. huhtikuuta 2005 3 suuraluetta: Aoi-ku・Suruga-ku・Shimizu-ku
10 Hamamatsu 2007-04-01 1. huhtikuuta 2007 7 suuraluetta: Naka-ku・Higashi-ku・Nishi-ku・Minami-ku・Kita-ku・Hamakita-ku・Tenryū-ku
11 Nagoya Aichin prefektuuri 1956-09-01 1. syyskuuta 1956 16 suuraluetta: Chikusa-ku・Higashi-ku・Kita-ku・Nishi-ku・Nakamura-ku・Naka-ku・Shōwa-ku・Mizuho-ku・Atsuta-ku・Nakagawa-ku・Minato-ku・Minami-ku・Moriyama-ku・Midori-ku・Meitō-ku・Tenpaku-ku
12 Kioto Kioton prefektuuri 1956-09-01 1. syyskuuta 1956 11 suuraluetta: Kita-ku・Kamigyō-kuSakyō-kuNakagyō-kuHigashiyama-kuShimogyō-ku・Minami-ku・Ukyō-kuFushimi-kuYamashina-kuNishikyō-ku
13 Osaka Osakan prefektuuri 1956-09-01 1. syyskuuta 1956 24 suuraluetta: Miyakojima-kuFukushima-kuKonohana-ku・Nishi-ku・Minato-ku・Taishō-kuTennōji-kuNaniwa-kuNishiyodogawa-kuHigashiyodogawa-kuHigashinari-kuIkuno-ku・Asahi-ku・Jōtō-kuAbeno-kuSumiyoshi-kuHigashisumiyoshi-kuNishinari-kuYodogawa-ku・Tsurumi-ku・Suminoe-kuHirano-kuKita-ku・Chūō-ku
14 Sakai 2006-04-01 1. huhtikuuta 2006 7 suuraluetta: Sakai-ku・Naka-ku・Higashi-ku・Nishi-ku・Minami-ku・Kita-ku・Mihara-ku
15 Kōbe Hyōgon prefektuuri 1956-09-01 1. syyskuuta 1956 9 suuraluetta: Higashinada-ku・Nada-ku・Hyōgo-ku・Nagata-ku・Suma-ku・Tarumi-ku・Kita-ku・Chūō-ku・Nishi-ku
16 Okayama Okayaman prefektuuri 2009-04-01 1. huhtikuuta 2009 4 suuraluetta: Kita-ku・Naka-ku・Higashi-ku・Minami-ku
17 Hiroshima Hiroshiman prefektuuri 1980-04-01 1. huhtikuuta 1980 8 suuraluetta: Naka-ku・Higashi-ku・Minami-ku・Nishi-ku・Asaminami-ku・Asakita-ku・Aki-ku・Saeki-ku
18 Kitakyūshū Fukuokan prefektuuri 1963-04-01 1. huhtikuuta 1963 7 suuraluetta: Moji-ku・Wakamatsu-ku・Tobata-ku・Kokurakita-ku・Kokuraminami-ku・Yahatahigashi-ku・Yahatanishi-ku
19 Fukuoka 1972-04-01 1. huhtikuuta 1972 7 suuraluetta: Higashi-ku・Hakata-kuChūō-ku・Minami-ku・Nishi-ku・Jōnan-kuSawara-ku
20 Kumamoto Kumamoton prefektuuri 2012-04-01 1. huhtikuuta 2012 5 suuraluetta Chūō-ku・Higashi-ku・Nishi-ku・Minami-ku・Kita-ku

Katso myös

Lähteet

  1. a b Local Self Government: Growing citizen awareness and a push for local authority Web Japan. Viitattu 4.6.2014.
  2. a b c Jacobs, A.J.: Japan's Evolving Nested Municipal Hierarchy: The Race for Local Power in the 2000s Urban Studies Research. Viitattu 29.6.2014.

Aiheesta muualla

  • Paikallishallintolain teksti (Arkistoitu – Internet Archive) (japaniksi)