James Fenimore Cooper
| James Fenimore Cooper | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1789 |
| Kuollut | 14. syyskuuta 1851 (61 vuotta) |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
James Fenimore Cooper (15. syyskuuta 1789 – 14. syyskuuta 1851) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja maan romaanitaiteen perustaja.[1]
Elämänvaiheet
Cooper kuului arvostettuun sukuun, ja hänen isänsä oli tuomari ja maanomistaja. Poika opiskeli Yalen yliopistossa, mutta hänet erotettiin sieltä kurittomuuden takia, jolloin perhe lähetti hänet merille. Kuusi vuotta palveltuaan hän erosi laivastosta ja asettui Otsego-järvelle sukutilalleen.[1]
Vuosina 1826–1833 Cooper oleskeli Euroopassa. Hän luennoi ja kirjoitti eurooppalaisille kotimaastaan. Vauraan perhetaustan takia kirjailija piti itseään yhteiskunnan hallitsevan luokan osana. Niinpä hän ei hyväksynyt lännen preeria-alueen jakamista uudisasukkaille vaan suurtiloja, jotka olisivat muodostaneet maalaisaateliston. Hän vastusti myös teollistumista, joka tuhoaisi ympäristöä ja vallitsevan yhteiskuntahierarkian. Hän hyökkäsi sanallisesti lehdistöä ja uudisasukkaita vastaan, mikä toi hänelle taantumuksellisen maineen.[2]
Cooper kuoli vuonna 1851 pettyneenä Yhdysvaltojen valitsemaan kehityssuuntaan.[2]
Tuotanto
Erityisesti Cooper muistetaan romaanikirjailijana, joka kirjoitti lukuisia seikkailuromaaneja, meritarinoita sekä historiallisia, romanttisia kertomuksia. Cooperista tuli Yhdysvaltain länteen sijoittuvan intiaaniromaanin isä. Cooperin romaanien tarinoissa on myös vakavia juonteita, joissa heijastuvat Yhdysvaltojen historiallinen kehitys ja henkilöiden valinnat hyvän ja pahan välillä. Cooperia pidetään yhdysvaltalaisen romaanitaiteen perustajana. Hän kuvasi teoksissaan maan historiaa, mytologiaa, erityisesti lännen intiaaneja ja turkismetsästäjiä. Tässä hänen esikuvansa oli brittiläinen Walter Scott, jonka kuvaamat Skotlannin rajaseudut hän vaihtoi lännen erämaihin.[2]
Tunnetuin hänen teossarjansa on Nahkasukka-sarja, jonka päähenkilö on Natty Bumppo. Hänet kuvataan valkoiseksi turkismetsästäjäksi ja katoavan lännen paratiisin vartijaksi. Natty Bumppon intiaaniystävä on Chingachgook ja tämän poika Unkas. Sarjassa Nattyn elämää kuvataan kuudenkymmenen vuoden ajan. Natty on rehti eränkävijä ja Chingachgook on ”jalo villi”. Sarjan kuuluisin teos on Viimeinen mohikaani, jota monet pitävät hänen pääteoksenaan. Se on kirjoitettu antiikin tragedian muotoon, rakkaus ja tulevaisuus väistyvät kuoleman ja koston edessä.
Nahkasukka-sarja ilmestyi epäkronologisessa järjestyksessä: nuoruudenkuvaus Hirventappaja ilmestyi viimeisenä, kun lukijat halusivat tietää kuinka Nattysta tuli Haukansilmä. Tämän nimen antaa kuoleva irokeesi, ja entinen nimi siirrettiin siihen asti nimellä Hirvensurma tunnetulle rihlakiväärille. Ruohoaavikko, joka on sarjan päätösosa, ilmestyi kolmantena. Haukansilmä sijoittuu ajallisesti Hirventappajan ja Viimeisen mohikaanin väliin.
Kirjailijan tytär Susan Fenimore Cooper (1813–1894) oli tunnettu kirjailija ja filantrooppi.
Suomennettuja teoksia
- Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisillä rajoilla eli Natty Bumpon elämänvaiheet Pohjois-Amerikan indianien parissa, suom. K. E. S. Edlund, 1879
- Vakooja (The Spy, 1849), suom. I. K. Inha. Weilin + Göös 1882
- "Nuori kotka" ja vanha metsästäjä (The Pioneers, 1823), suom. Sohvi Reijonen. WSOY, 1896
- Ruohoaavikko (The Prairie, 1827), suom. Sohvi Reijonen. WSOY, 1896
- Hirventappaja (The Deerslayer, 1841), suom. Uuno Helve. WSOY, 1909
- Mehiläispyytäjä : kertomus Lännen saloilta, suom. V. Hämeen-Anttila. Karisto, 1913
- Oswego-joella : "Tienviitan" seikkailuja : intiaanikertomus, toim. Teuvo Pakkala. Otava, 1914
- Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans, 1826), suom. Vihtori Lehtonen. WSOY, 1914
- Haukansilmä (The Pathfinder, 1840), suom. Ville Hynynen. WSOY, 1919
- Tiedustelija, suom. B. Terni. Lehtiyhtymä, 1945
- Ben Buzz sotapolulla, suom. O. Olermo. Lehtiyhtymä, 1945
Lähteet
- ↑ a b Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: James Fenimore Cooper Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 812–813, art. Cooper, James Fenimore. Otava, 1977. 951-1-04170-3.
Kirjallisuutta
- Valtiala, Nalle: James Fenimore Cooper’s Landscapes in the Leather-Stocking Series and Other Forest Tales. Diss. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia: Humaniora, 300. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1998. ISSN 1239-6982. ISBN 951-41-0860-4.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Fenimore Cooper.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta James Fenimore Cooper.
- Vapaasti ladattavia James Fenimore Cooperin e-kirjoja Project Gutenbergissa ja Projekti Lönnrotissa (suomeksi).
- James Fenimore Cooperin teoksia Gutenberg-projektissa.
- James Fenimore Cooperin teoksia Internet Archivessa (skannattuja alkuperäispainoksia, värikuvitus).
| ||||||||||||||||||||||||||
