Jalmari Leino
Tämä artikkeli kertoo toimittajasta ja kansanedustajasta. Kaupunginjohtajasta katso Eino Jalmari Leino
| Jalmari Leino | |
|---|---|
 Jalmari Leino vuonna 1944. | |
| Kansanedustaja | |
| 2.9.1927–20.10.1930 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1892 Köyliö |
| Kuollut | 16. joulukuuta 1963 (71 vuotta) Tampere |
| Ammatti | päätoimittaja |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Frans Hjalmar (Jalmari) Leino (ent. Rekola, 4. toukokuuta 1892 Köyliö – 16. joulukuuta 1963 Tampere) oli suomalainen toimittaja, joka työskenteli usean sosialidemokraattisen sanomalehden päätoimittajana 1920–1950-luvuilla. Hän oli myös kansanedustajana vuosina 1927–1930.[1]
Elämä ja ura
Köyliön Vuorenmaasta kotoisin olleen Leinon vanhemmat olivat torppari Frans Henrik Rekola ja Vilhelmiina Mikola.[2] Kansakoulun jälkeen hän työskenteli sekatyömiehenä ja oli mukana Vuorenmaan työväenyhdistyksen toiminnassa.[3] Myöhemmin Leino suoritti puolueopiston kurssin,[4] ja toimi vuosina 1917–1918 sosialidemokraattisten piirijärjestöjen luennoitsijana Varsinais-Suomessa sekä Satakunnassa.[1] Sisällissodan loppuvaiheessa Leino vangittiin Lahdessa, josta hänet siirrettiin Santahaminan vankileirille.[5]
Vapauduttuaan 1920 Leino työskenteli Porissa ilmestyneen Uuden Ajan toimittajana ollen myös lehden päätoimittaja 1925–1927. Vuonna 1927 hänet valittiin eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Kansanedustajakautensa jälkeen Leino työskenteli Työn Voiman päätoimittajana Jyväskylässä 1930–1937, Kansan Työn päätoimittajana Viipurissa 1938–1940, Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston palveluksessa Helsingissä 1940, Sosialistin päätoimittajana Turussa 1940–1941 sekä Kansan Lehden päätoimittajana 1942–1950 ja toimituspäällikkönä Tampereella 1950–1958.[1] Hän oli myös Porin, Jyväskylän, Viipurin ja Tampereen kaupunginvaltuustojen jäsen.[6]
Leino on haudattu Tampereelle Vatialan hautausmaalle.[7]
Perhe
Leinon puoliso oli Anna Amanda Lind, jonka kanssa hän avioitui 1921.[2] Heidän poikansa oli kaupunginjohtaja Väinö J. Leino.[7]
Lähteet
- ↑ a b c Jalmari Leino Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.2.2015.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 468. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.
- ↑ Puoluetietoja. Sosialidemokraatti, 27.6.1911, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Puoluetietoja. Apurahat puolueopistoon. Sosialidemokraatti, 12.7.1913, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Leino, Frans Hj., Köyliö Sotavankilaitoksen arkiston aakkosellinen vankikortisto. Kansallisarkisto. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 22.12.1963, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.7.2020.
- ↑ a b Päätoimittaja Jalmari Leinon siunaustilaisuus. Helsingin Sanomat, 30.12.1963, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.7.2020.
|
