Jakamistalous

Jakamistalous (engl. sharing economy) on tapa jakaa, lainata tai vuokrata tavaroita omistamisen sijaan. Termillä viitataan yhteiseen tai yhteisölliseen talouteen, kuluttamiseen, käyttöön ja tuotantoon.^[1] Jakamistalouden ydinajatuksia ovat vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, siirtymä omistajuudesta käyttöoikeuksiin sekä vertaistoiminta ja -tuotanto^[2]. Tavaroita voidaan myös lahjoittaa tai vaihtaa. Myös palveluiden jakaminen tai eri palveluihin yhdessä osallistuminen kuuluu jakamistalouteen. Uudenlainen hajautettu tavarantuotanto voidaan myös lukea jakamistalouteen. Tässä tuotteita valmistavat ihmiset ja yritykset käyttävät yhteisiä työvälineitä, jakavat tietoa ja osaamista luoden yhteistyössä jotakin uutta.^[1]

Toinen nimitys ilmiölle on yhteiskuluttaminen (englanniksi collaborative consumption). Ilmiön tavoitteena on antaa yhä useammalle mahdollisuus kuluttaa tavaroita ilman että jokainen joutuisi tavaran itse ostamaan. Samaan aikaan tavaran käyttöaste nousee ja käyttäjät osallistuvat kestävään kehitykseen. Jakamistaloudesta tai samasta ilmiöstä käytetään lisäksi useita muita termejä, kuten vaihdanta-, vertais-, välitys-, yhteistyö-, yhteistoiminta-, kansalais-, osallisuus-, käyttöoikeustalous ^[3][2]. Jakamistalouden käsitteestä ja sen alasta ei ole yksimielisyyttä^[2].

Käsitettä jakamistalous käytetään erityisesti silloin, kun Internet tai muu tietotekniikka mahdollistaa jakamiseen, vaihtamisen, vuokraamisen tai vastaavan. Jakamistaloutta voidaan pitää yhdistelmänä ikiaikaisia yhteisöllisiä tapoja toimia sekä nykyteknologian mahdollistamia moderneja yhteydenpidon muotoja ^[1].

Esimerkkejä jakamistalouden palveluista ovat taksipalvelu Uber, asunnonvuokrauspalvelu Airbnb, autojen vertaisvuokrauspalvelu Blox Car ja yhteiskäyttöautot. Jopa sellaiset palvelut kuin kimppakyydit tai juhla-asun vuokraus yhdeksi illaksi voidaan laskea jakamistalouteen. Laaja määritelmä ilmiöstä sisältäisi myös sellaiset perinteiset palvelut kuin autovuokraamot ja taksit, mutta käsitettä käytetään enimmäkseen 'vertaisverkko'-ilmiöissä ja muissa asioissa, jotka on perustettu Internetin aikakaudella.

Hyödyt ja mahdolliset ongelmat

Jakamistalouden suurimpia hyötyjä on rahan säästyminen. Kun hyödykkeestä omistaa vain osan tai sen omistajuus on vain hetken aikaista, on sijoitus tällöin luonnollisesti paljon pienempi. Jakamistalous on myös hyvin sosiaalista. Sosiaalisen verkostoitumisen sivustojen (esim. Facebook), nettihuutokauppojen (esim. eBay) ja vastaavien palveluiden yleistymisen myötä on tavaroiden omistajuuden jakaminen koko ajan helpompaa. Jakamistalous on myös hyvin vihreää, kun tavaroita mm. uudelleen käytetään, kierrätetään ja korjataan.^[4]

Jakamistaloudessa ei välttämättä törmätä isoihin laillisiin ongelmiin, kun on kyse yrityksistä, jotka tarjoavat palvelujaan kuluttajille, mutta kun puhutaan kuluttajien välisestä jakamisesta, voi syntyä ongelmia. Lainsäädäntö esimerkiksi kiinteistöjen jakamisesta ei ole yksinkertainen ja se vaihtelee huomattavasti eri maiden välillä. Juridiset asiat kuten vastuu, vakuutukset, verotus ja tuotteen hävittäminen voivat nousta ongelmiksi, kun tuotteen tai palvelun omistussuhde on epäselvä. ^[4] Esimerkiksi Suomessa keskustelua on herättänyt Uber –kuljetuspalvelu, jota Suomen Taksiliitto pitää laittomana liikenteenä ja vaatii toimintaan liikenneluvan ^[5].

Hyperkulutuksen aikakauden suunnittelun myötä tuotteet ovat luonnollisesti suunniteltu yhden henkilön omistamaksi, käyttämäksi ja hävittämäksi. Jotta jakamistaloutta voitaisiin hyödyntää täysissä määrin, tulisikin suunnitella tuotteita, joilla olisi pidempi elinkaari, jotka kestäisivät intensiivistä käyttöä, joiden tulisi olla muokattavissa eri käyttäjille, ja jotka olisivat helposti jaettavissa.^[4]

Uutta talousajattelua

Yhteiskunnan tärkeimmän resurssin voidaan katsoa olevan työvoima. Silti kapasiteetti työvoiman suhteen on merkittävässä vajaakäytössä. Asuntoja käytetään vajaalla kapasiteetilla, sillä kaikkiin ei löydy maksukykyisä asiakkaita. Tämä on nähtävissä myös toimistotilojen käytössä. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että monia erilaiseen tekemiseen tarvittavia resursseja on tyhjäkäynnillä ja niitä on saatavilla enemmän kuin tarpeeksi. ^[6]

Lahti & Selosmaa ^[6] kirjoittavat jakamistalouden viittaavan käsitteenä vajaakäytössä olevien resurssien – henkisten ja fyysisten voimavarojen sekä erilaisten tuotannontekijöiden – mahdollisimman hyödylliseen ja tehokkaaseen käyttöön useiden eri ihmisten kesken. Jakamistalous on taloustieteellisin termein nimenomaan pääoman käyttöasteen nostamista. Täten keskeistä jakamistaloudesta puhuttaessa keskeistä ei olekaan omistaminen vaan käyttöoikeus ja sopimukset toimijoiden välillä.^[6] Käyttäjän ei tarvitse omistaa kaikkea tarvitsemaansa vaan voi olla järkevämpää hankkia pelkkä käyttöoikeus. Näin jakamistaloudessa voi syntyä erilaisten resurssien vaihdantaan keskittyviä luottamukseen perustuvia yhteisöjä ^[6].

Tapausesimerkkejä

Jaetusta asumisesta voidaan esimerkkinä käyttää jo mainittua Airbnb –nimistä yritystä. Yritys on kalifornialainen yhteisöllinen markkinapaikka ^[7]. Sen kautta voi sekä löytää, varata tai ilmoittaa majoituspaikkoja ympäri maailmaa matkapuhelimen tai internetin välityksellä. Yritys toimii yli 191 maassa ja yli 34 000 kaupungissa ^[7]. Majoittajaksi voi rekisteröityä, jolloin on mahdollisuus tienata jakamalla omaa asuntoaan tai kiinteistöään muille. Tällöin myös majapaikkaa tarvitseva asiakas säästää majoitusku-luissa ja voi majoittua haluamakseen ajaksi tiettyyn saatavilla olevaan sijaintiin haluamassaan kaupungissa.

Samaan aiheeseen perustuu myös Couchsurfing –internetyhteisö. Toisaalta yhteisön tavoitteena ei ole voiton teko majoittajille vaan matkustaja-majoittaja –yhteisön luominen. Sen jäsenten keskuudessa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia, ja jäsenet opettavat toi-siaan nähtävyyksistä, kulttuurista ja tavoista ^[8]. Yhteisö on siis tarkoitettu sekä majoitustarkoitukseen, että seuran hakemiseen niin matkaajan kuin majoittajankin puolesta. Tällöin keskitytään verkostoitumiseen kulttuurien ja erimaisten ihmisten välillä. Yhteisössä onkin tällä hetkellä noin 10 miljoonaa ihmistä yli 200 000 kaupungissa ^[8].

Jaetusta autoilusta on esimerkkinä suomalainen vertaisvuokraus-palvelu Blox Car. Ympäri Suomea toimiva palvelu tarjoaa paikallisille mahdollisuuden ilmoitta oman auton vuokralle markkinapaikan kautta. Palvelu tekee yhteistyötä muiden markkinapaikkojen kanssa tuomalla tarjolla olevat autot esille muihin markkinapaikkoihin. Palveluun voi henkilöautojen lisäksi ilmoittaa pakettiautoja, asuntoautoja ja -vaunuja ja peräkärryjä.

Jaetusta kuljetuksesta esimerkkinä voidaan pitää jo esiteltyä Uber –kuljetuspalvelua. Palvelu perustuu mobiilisovelluksella tilattaviin kyyteihin ja kuljetuksiin. Palveluun voi rekisteröityä kuskiksi omalla ajoneuvollaan internetin kautta ^[9]. Kuljetusta kaipaavalle tämä tarkoittaa sovelluksen välityksellä kyydityksen hankkimista halvalla ja nopeasti. Hinta määrittyy kuskin ajokulujen mukaan, mikä tekee sen hintatason taksikyytiä halvemmaksi ^[9]. Uber -palveluun suhtautuminen on maailmalla ris-tiriitaista, sillä palvelu on herättänyt laillisuuskiistaa liiketoiminnasta. Lisäksi se vie paljon asiakkaita taksiyhtiöiltä saman palvelun mutta halvemman hinnan vuoksi.

Barking aloitti vuonna 2015 paikoitustoimintaan tarkoitetun ja jakamistalouteen pohjautuvan palvelun tarjoamisen. Palvelun avulla pysäköintipaikkojen haltijat voivat ansaita lisätuloja vuokraamalla pysäköintipaikkojaan silloin, kun he eivät itse niitä käytä. Palvelussa voidaan siis tasoittaa myös vuorokausivaihteluja. Autoilijat puolestaan saavat mobiilisovelluksen kautta käyttöönsä lukuisia hyviä yksityisiä pysäköintipaikkoja taajamissa. Lisäarvoa tuo myös mahdollisuus varata pysäköinti etukäteen mobiilisovelluksen kautta sekä järjestelmän soveltuvuus lähes kaikenlaisiin kohteisiin. ^[10]

Katso myös

• Jälkikapitalistinen yhteiskunta

Lähteet

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Delningsekonomi

Kirjallisuutta

• Harmaala, Minna-Maari & Toivola, Tuija & Faehnle, Maija & Manninen, Petri & Mäenpää, Pasi & Nylund, Mats: Jakamistalous. Alma Talent, 2017. ISBN 9789521432262.
• Lahti, Vesa-Matti & Selosmaa, Jenni: Kaikki jakoon!: kohti uutta yhteisöllistä taloutta. Atena, 2013. ISBN 9789517969376.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakamistalous.

• Rachel Botsman: Argument för kollaborativ konsumtion^{[vanhentunut linkki]} på Ted.com
• Introduction to Collaborative Consumption Scribd.com (englanniksi)
• The Sharing Economy: Embracing Change with Caution, Professor Robin Teigland ja PhD Claire Ingram, Stockholm School of Economics ja Anna Felländer, Swedbank
• Elisa.net
• jakamistalous.fi (Arkistoitu – Internet Archive)