Jack Kerouac

Jack Kerouac
Tom Palumbon kuva Jack Kerouacista suunnilleen vuodelta 1956.
Tom Palumbon kuva Jack Kerouacista suunnilleen vuodelta 1956.
Henkilötiedot
Syntynyt12. maaliskuuta 1922
Lowell, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut21. lokakuuta 1969 (47 vuotta)
St. Petersburg, Florida, Yhdysvallat
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tyylilajit beat
Kirjallinen suuntausbeat
Pääteokset Matkalla (1957)
Dharmapummit (1958)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
jackkerouac.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Jack Kerouac, oikea nimi Jean-Louis Lebris de Kerouac (12. maaliskuuta 1922 Lowell, Massachusetts – 21. lokakuuta 1969 St. Petersburg, Florida) oli yhdysvaltalainen prosaisti ja runoilija sekä beat-sukupolven keskeisiä hahmoja. Kerouacin kirjat ovat usein omaelämäkerrallisia: teokset kuvaavat hänen maailmaansa sekä erilaisten elämänkokemusten synnyttämiä pohdintoja ja tuntemuksia. Kerouac halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista ja tutkia elämää ja sen tarkoitusta. Hänen kirjoitustyylinsä oli hyvin spontaani.

Kerouacin tunnetuimpia kirjoja ovat Matkalla (1957) ja Dharmapummit (1958). Matkalla kertoo Kerouacin (kirjassa Sal Paradise) matkoista Yhdysvalloissa ja Meksikossa Neal Cassadyn (Dean Moriarty) kanssa. Matkalla on keskeisiä beat-sukupolvea kuvaavia kirjoja.

Elämä

Kerouacin matkat Yhdysvaltain halki.

Nuoruus

Jack Kerouacin äiti työskenteli kenkätehtaassa ja isä kirjanpainajana. Kerouacin suku oli kanadanranskalaista, ja hän puhui äidinkielenään kanadanranskan murretta joualia. Aamuisin hän kävi ranskankielistä koulua, ja iltapäivisin hän opiskeli englantia.[1]

Lowellista Kerouac muutti New Yorkiin, missä hän kävi jalkapallostipendin turvin Horace Mann Schoolia. Hän sai töitä merimiehenä ja kiinnostui jazz-musiikista.[1]

Kerouac aloitti vuonna 1940 opinnot Columbian yliopistossa. Siellä hän tapasi kirjailijat Allen Ginsbergin ja William S. Burroughsin, joista tuli hänen elinikäisiä ystäviään ja myöhemmin Kerouacin kanssa beat-liikkeen keskushahmoja.[1]

Armeijassa

Kerouac palveli merivoimissa helmikuussa 1943, jolloin hän oli 20-vuotias. Hän inhosi koulutuksen sääntöjä ja kuria. Peruskoulutuskautta ehti kestää kymmenen päivää, ennen kuin hänet siirrettiin päänsäryn, levottomuuden, eristäytymisen ja apatian vuoksi sairaalaan. Armeijan lääkärit diagnosoivat hänellä kuuloharhojen ja suuruudenhullujen ajatusten perusteella ensin skitsofrenian, jota kutsuttiin silloin varhaisdementiaksi (dementia praecox). Diagnoosi korjattiin muutaman kuukauden kuluttua eristäytyväksi (eli skitsoidiksi) persoonallisuudeksi, ja Kerouac arvioitiin sopimattomaksi palvelukseen, joka keskeytettiin.[2]

Kirjailijanura

Kerouacin esikoisteos The Sea Is My Brother (1942, julkaistu 2011) sai alkunsa Kerouacin päiväkirjasta, jossa hän kertoo kokemuksistaan merimiehenä. Kirja kuvaa päähenkilön Wesley Martinin kapinointia yhteiskuntaa vastaan.[3][4]

Kerouacin ensimmäinen julkaistu romaani The Town & the City (1950) sai myönteiset arviot, mutta sitä pidettiin Thomas Wolfen romaanien jäljitelmänä. Toisen romaaninsa Matkalla Kerouac kirjoitti kolmessa viikossa vuonna 1951, mutta se julkaistiin vasta 1957. Kirja on nonkonformistinen seksin, jazzin ja loputtoman matkustamisen kuvaus. Ennen Matkalla-romaanin julkaisemista Kerouac kirjoitti muita romaaneja, kuten Doctor Sax (1959), Maggie Cassidy (1959) ja Tristessa (1960).[1]

Kun Matkalla julkaistiin 1957, se sai myönteiset arvostelut ja nosti Kerouacin tunnetuksi. The New York Timesin kriitikko Gilbert Millstein kehui romaanin kirjallisia ansioita, ja yleisölle se edusti murtautumista perinteestä.[1]

Esikoisteoksena jälkeen Kerouac pyrki uudistamaan omaa kirjoitustyyliään ja yhdisti spontaania proosaa luonnosteluun. Visions of Cody (1951–1952, julkaistu 1972) oli seikkaperäinen ja runollinen matkakuvaus. Kerouac kirjoitti myös sonetteja ja oodeja sekä käytti bluesista ja jazzista tuttuja idiomeja. Hän otti vaikutteita haiku-runoudesta, ja romaanissa Dharmapummit (1958) on haikuja proosan seassa.[1]

Kerouac opiskeli ja harjoitti buddhalaisuutta vuosina 1953–1956 ja kirjoitti buddhalaista kirjallisuutta. 1960-luvulla hän kirjoitti muutamia omaelämäkerrallisia teoksia. Kirjan Tuuliajolla Big Surissa hän kirjoitti kymmenessä päivässä asuessaan Lawrence Ferlinghettin mökissä. Visions of Gerardissa Kerouac puolestaan kirjoittaa veljensä kuolemasta ja teoksessa Turha mies Duluoz lapsuudestaan, koulunkäynnistään ja varhaisen beat-aikakauden skandaaleista.[1]

Yksityiselämä ja kuolema

Kerouac oli naimisissa kolme kertaa. Hänellä oli tytär toisesta avioliitosta.[1] Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Edie Parker, jonka kanssa hän solmi avioliiton päästäkseen pois vankilasta, jonne hän oli joutunut Carrin-Kammererin murhajutun todistajana. Avioliitto päättyi pian asumuseroon, ja lopullisesti se mitätöitiin 1952, mutta Kerouac piti Parkeriin yhteyttä myöhemminkin.[5]

Kerouac oli 1960-luvun lopulla alkoholisoitunut, ja hän asui St. Petersburgissa kolmannen vaimonsa ja äitinsä kanssa. Kerouac kuoli vuonna 1969 sisäiseen verenvuotoon. Kuollessaan hän oli rahaton, ja useimpia hänen kirjojaan ei ollut enää myynnissä.[3][1]

Teemat ja kirjallinen tyyli

Kerouac kirjoitti 1950-luvun taloudellisen nousukauden kulutuskeskeistä elämäntapaa vastaan. Hän halusi irtautua tavallisesta elämästä ja yhteiskunnan asettamista paineista sekä tutkia elämää ja sen tarkoitusta.[3]

Kerouac oli hyvin spontaani ja omaperäinen kirjoittaja. Hän kirjoitti teoksensa yhdeltä istumalta eikä muokannut tekstiään jälkeenpäin, sillä hän uskoi muokkauksen olevan ”kirjallista valehtelua”. Hän kuitenkin kirjoitti joistakin teoksistaan useita versioita. Kerouac käytti usein tavanomaisen pilkutuksen sijaan ajatusviivaa, jolla hän teki proosastaan vähemmän lineaarista ja proosallista ja sen sijaan runollisempaa. Hänen kirjoittamistaan ohjasivat ääni, alkusoinnut ja assonanssi. Kerouac rinnasti itsensä puhallinsoittajaan, joka soittaa yhtä pitkää nuottia.[1]

Kerouac käytti tuttavapiirinsä henkilöitä romaanihenkilöiden mallina, mutta kustantajan vaatimuksesta hänen oli muutettava nimet. Nimet ovat kuitenkin läpinäkyviä eli beat-sukupolveen perehtyneelle tunnistettavia.[6]

Teokset

Suomennetut teokset
  • Maanalaiset. (The Subterraneans, 1953.). Suomentanut Kimmo Lilja. Turku: Sammakko, 2002. ISBN 952-5194-44-2. (pienoisromaani)
  • Matkalla. (On the Road, kirjoitettu 1947–1951, julkaistu 1957.). Suomentanut Markku Lahtela. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964.
  • Matkalla: Alkuperäinen versio. (On the Road: The Original Scroll, 2007.). Suomentanut Markku Lahtela, lisätyt kohdat ja esipuheet Markus Jääskeläinen. 6. täydennetty painos. Turku: Sammakko, 2012. ISBN 978-951-31-4062-5.
  • Dharmapummit. (The Dharma Bums, 1958.). Suomentanut Markus Jääskeläinen. Turku: Sammakko, 2001. ISBN 952-5194-32-9.
  • Tristessa. (Tristessa, kirjoitettu 1955–1956, julkaistu 1958.). Suomentanut Elina Koskelin, Seppo Lahtinen ja Vesa-Matti Paija. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-017-5. (pienoisromaani)
  • Yksinäinen matkamies. (Lonesome Traveler, 1960.). Suomentanut Elina Koskelin. Turku: Sammakko, 2005. ISBN 952-5194-85-X. (novellikokoelma)
  • Tuuliajolla Big Surissa. (Big Sur, 1962). Suomentanut Markus Jääskeläinen. Turku: Sammakko, 2002. ISBN 952-5194-45-0.
  • Desolationin enkelit. (Desolation Angels, 1965.). Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Turku: Sammakko, 2004. ISBN 952-5194-55-8.
  • Satori Pariisissa. (Satori in Paris, 1965.). Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori. Turku: Sammakko, 2014. ISBN 978-952-483-240-3. (pienoisromaani)
  • Turha mies Duluoz: Seikkailukasvatusta 1935–46. (Vanity of Duluoz: An Adventurous Education, 1935–1946, 1968.). Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori. Turku: Sammakko, 2009. ISBN 978-952-483-105-5.
  • Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. (And the Hippos Were Boiled in Their Tanks, kirjoitettu 1945, julkaistu 1987.) Yhteisteos William S. Burroughsin kanssa.. Suomentanut Sami Heino (Kerouac) ja Elina Koskelin (Burroughs + jälkisanat). Turku: Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-152-9.
  • Haikujen kirja. (Book of Haikus, 2003.) Toimittanut Regina Weinreich.. Suomentanut Arto Lappi. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-040-X.

Katso myös

Lähteet

  1. a b c d e f g h i j Regina Weinreich: Jack Kerouac Encyclopædia Britannica. 17.10.2018. Viitattu 11.12.2018. (englanniksi)
  2. Hit the Road, Jack! - Kerouac Enlisted in the U.S. Navy But Was Found "Unfit for Service" Prologue Magazine. syksy 2011. The National Archives (Yhdysvaltain kansallisarkisto). Viitattu 2.3.2016. (englanniksi)
  3. a b c Jack Kerouacin kadonnut romaani julkaistiin. Helsingin Sanomat 26.11.2011, s. C 1.
  4. The Sea Is My Brother: Lost Jack Kerouac Novel Published. Huffingtonpost.com 25.11.2011. Viitattu 26.11.2011. (englanniksi)
  5. Biographical Information: Edie Parker Kerouac, 1922-1993 The University of North Carolina at Chapell Hill, viitattu 12.12.2021 (englanniksi)
  6. Who’s Who: A Guide to Kerouac’s Characters, Beatdom.com, viitattu 10.12.2021 (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Johnson, Joyce: The Voice Is All: The Lonely Victory of Jack Kerouac. New York: Viking, 2012. ISBN 978-0-670-02510-7. (englanniksi)
  • McNally, Dennis: Kerouac: Elämäkerta. (Desolate Angel: Jack Kerouac, the Beat Generation, and America, 2003.). Suomentanut Tarja Lipponen. Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32609-1.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jack Kerouac Wikimedia Commonsissa
  • Jack Kerouacin virallinen sivusto (englanniksi)
  • Juhana Rossi, Surullisen hahmon liftari, Ylioppilaslehti 28.5.1999, päivitetty 19.7.2006
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Espanja
  • Ranska
  • BnF data
  • Argentiina
  • Katalonia
  • Saksa
  • Italia
  • Israel
  • Belgia
  • Yhdysvallat
  • Ruotsi
  • Latvia
  • Japani
  • Tšekki
  • Australia
  • Kreikka
  • Korea
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Puola
  • Portugali
Tieteilijät
  • CiNii
Taiteenala
  • MusicBrainz
  • Photographers' Identities
  • ULAN
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Trove
Muut
  • Europeana
  • SNAC
    • 2
  • IdRef